affen

Kuumat sukat

2011-11-27T20:38:00.006+02:00

Bloggeri temppuilee taas! Yritin jo aiemmin viikolla kahteenkin kertaan julkaista tätä postausta, mutta molemmilla kerroilla koko teksti kuvineen päivineen hävisi loppumetreillä kuin miehet siivouspäivänä! (Tosin nyt haukun väärää puuta, meillä nimittäin on Mies hoitanut siivouspuolta syksyn ajan enemmän kuin minä..)

Tällä kertaa pidemmittä puheitta: Villasukat Tytöntyllerölle!

Ohje: Mini Micro no purl Monkeys by Janine Steingasser (Ravelry)

Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor

Puikot: 2,5 mm

Sukat otettiin vastaan hiukan liiankin innokkaasti! Ne pitäisi Tytöntyllerön mielestä laittaa jalkaan aina ne nähdessään. Liukkaiden laminaattilattioiden vuoksi säilytämmekin sukkia visusti pieniltä katseilta piilossa. ;)

Jokin uusi väriaalto on neulomuksissani nyt havaittavissa. Arvaattekos, minkä väristä on puikoilla tällä hetkellä? ;)

Hyvä kiertämään

2011-10-19T17:36:00.006+03:00

Tämä pipo valmistui Tytöntyllerölle jo alkusyksystä (tai oikeastaan jo ennen varsinaisen syksyn alkua), kun SAIN (voitteko kuvitella, ihan ilman oravannahkoja tai vastalahjoja) ihanan merinovillaisen kerän herkkulankaa kanssaneulojalta (valtavan suuri kiitos siitä vielä kerran!). Ainoa vaatimus kerän saadessani oli laittaa hyvä kiertämään! Mikä ihana ajatus! Ainoa ongelma vain on päättää, minkä hyvistä teoistani voin laskea korvaamaan tämän ihanaisen ;). Sen täytyisi olla jotain aivan erityistä (ja mielellään sellainen, että voisin laittaa myös tämän mahtavan ideologian kiertämään samalla)!

Pipon valmistuttua otin muutaman nuhanenäisen ja tärähtäneen kuvan, joita en itsekritiikkini keskellä voinut julkaista, joten tänään otin uudet, paljon paremmat, kuvat. Ainoa harmittava puoli on, että piposta alkaa huomata sen olleen koko syksyn ahkerassa käytössä.

Ohje: Lazy Daisy Dress-up kit by Anna & Heidi Pickles (ravelry)

Lanka: Debbie Bliss Rialto DK

Puikot: 4 mm

Ohjeessa kuva piposta on valloittava ja supersöpö! Valitettavasti oma toteutukseni ei mennyt aivan kuten piti. Kun tulostin ohjeen, päätin säästää mustetta ja tulostin pelkät tekstit. Neuloin sormet syyhyten ja puikot sauhuten ihan vain vähän mielen perukoilla ihmetellen. Kun pipo oli valmis ja päätelty, päästin ihmetyksen ihan tietoisuuteen saakka: "Miksei tähän tule makkaroita?! Miksei tämä ole yhtä söpö kuin ohjeessa?!". Istuin tietokoneelle ja aloin laskea ohjeen kuvasta kerroksia ja tavasin kirjallista ohjetta kerrasta toiseen. Pettymys oli valtava, kun huomasin ohjeessa olleen virheen (joko niin tai sitten en vaan tajunnut sanallisia ohjeita..)! Purkamaan en kuitenkaan alkanut, kun olin niin nohevasti jo päätellytkin työn (ennenkuulumatonta!).

Enää koskaan, ikinä, en tulosta ohjetta ilman kuvaa!!! Ehkä vielä joku päivä yritän päästä lähemmäs toivottua lopputulosta pelkän kuvan perusteella..

Sadonkorjuun aikaan

2011-08-21T12:53:00.005+03:00

Viime syksynänä virkkasin ekaa kertaa elämässäni salomoninsolmuja. Tarkoitus oli tehdä sipulipussi oman maan sadolle. Sato tuli, sato meni, eikä pussi ehtinyt valmistua ennen sipulien loppumista (sanottakoon, että viime vuoden sato ei kovin kummoisen kokoinen ollut). Sadon loppuessa loppui myös innostus sipulipussin valmiiksi saattamiseen.

Nyt uuden sadon aikaan sipulipussista tuli taas ajankohtainen ja sain vuoden takaisen tekeleen valmiiksi. Jäljellä oli muutaman minuutin homma. Helmien kiinnitys ja langanpäiden päättely. Tämänkään vuoden sato ei ole järin suuri. Istutin kyllä enemmän sipulia kuin viime vuonna (ainakin tuplamäärän) ja ne kasvoivatkin komean kokoisiksi, mutta sipulikärpäsen toukat hyökkäsivät satoni kimppuun ja vain murto-osan sain pelastettua iljettäviltä toukilta. Montakohan sipulivälivuotta pitäisi pitää, että nuo ällötykset katoaisivat kasvimaaltani?

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Novita virkkauslanka

Koukku: Saattoi olla 2,50 mm

Helmet: Kaappien kätköistä kierrätysmateriaaleja

Kiristysnauhan solmeilin lapsuudesta tutuilla kiertyvillä solmuilla (joitten virallista nimeä en tiedä).

Vanhasta uutta x2

2011-07-24T20:37:00.007+03:00

Poikaviikari oli pari päivää mummolassa "lomalla", joten minulla oli mahdollisuus kaivaa ompelukone naftaliinista ja keventää hiukan tekeillään olevien töiden hyllyä. Valitettavasti omatuntoni ei sallinut keskittyä pelkästään ompeluun, kun koti huusi siivoojaa ja rikkaruohot kitkijää, joten lopputulos jäi laimeaksi. Yhdet entiset lempparifarkut lyhennettynä shortseiksi ja Miehen käyttämättömäksi jäänyt yöasun paita muunnettuna hihattomaksi paidaksi Poikaviikarille.

(Huomasin, että shortseiksi muunnettavien farkkujen kannattaisi olla mieluummin liian isot kuin naftit... Nämä jalassa ei voi mennä ihmisten ilmoille, jos aikoo istuutua johonkin ;).. )

(Poikaviikarin huolestunut ilme sotii hiukan positiivisen Mikin ilmeen kanssa. Toy story 3 oli kuulemma vähän liian pelottava ;). )

Ompeluinota olisi enemmänkin. Shoppailupyrähdykseltä mukaan tarttui Ottobren uusin numero, joka oli täynnä ihania lastenvaatteita. Ollappa nyt sopivia kankaita kaappien kätköissä - sais Bernina laulaa koko yön ;).

Kahden kerän ihme

2011-06-23T22:21:00.004+03:00

Tytöntyllerön liskohattua varten ostin lankaa tarjouksella kolme kerää kympillä ja lopulta liskohattuun meni noin metri päälle yhden kerän. Ongelmaksi meinasi muodostua, mitä teen kahdella erivärisellä kerällä paksu(hko)a puuvillalankaa. Yritin etsiä ohjeita, mutta kahden kerän ihmeitä ei löytynyt, joten oli keksittävä ihan itse. Kohteeksi valitsin Tytöntyllerön, koska hänen vaatteisiinsa kuluu vähiten lankaa eikä nuo väritkään ehkä meille muille olis sopinut. Mielikuvissa oli hellemekko, mutta pituus jäi lopulta tunikamittaiseksi. Lankaa jäi kolmisenkymmentä senttiä.

Ohje: oma (ei olemassa)

Lanka: Adriafil Nature Classic

Puikot: 5 mm

Koukku: 4 mm

Napit: Äitin nappilaatikosta

Yläosan reunat kiersin rapuvirkkauksella (en ollut ennen kokeillut!) ja se mukavasti jämäköitti reunoja. Helman ainaoikeinosuus jäi vajaaksi ja sekin reuna lörpötti, mutta lanka ei enää riittänyt rapuvirkkaukseen helman ympäri, joten virkkasin ihan vaan piilosilmukoita helman päättelyreunaan. Lopputulos näyttää hieman i-cord-reunalta ja reuna jämäköityi eikä enää rullaa.

Tämän päivän tunika/mekko oli Tytöntyllerön päällä ja ihan mukava on (käytännöllisyydestä en sano mitään). Nautimme nyt, kun se ei vielä ole venähtänyt ihan muodottomaksi!

Neulomiset on olleet melko vähissä tämän kesäkuun ajan, mutta paljon muuta ollaan ehditty. Ollaan myllätty kasvimaalla, vietetty viikko mummolassa (jonka aikana kukkamme ja kasvimme olivat hieman kärsineet), sukuloitu harvinaisemmissa vierailupaikoissa, osallistuttu (me perheen tytöt) alusvaatekutsuille, vietetty 4-v hääpäivää (sain Mieheltä lahjaksi sykemittarin! =O), myllätty lisää kasvimaalla, suunniteltu pihajuttuja ja aloitettu grillikatos sekä kompostikatos, lenkkeilty ja minä olen haaveillut ratsastamisesta. Kaikki heppakuvat saavat aikaan mahdottoman innon ja halun jatkaa ratsastusharrastusta puolentoista vuoden tauon jälkeen! Ja, kunhan saan harrastuksen jatkumaan, aion kyllä jättää taukoilut sikseen ja etsiä mukavan tallin, jossa alan käydä tunneilla!

Mukavaa juhannusta ihan jokaiselle!

Liskohattu osa 2

2011-05-19T21:16:00.003+03:00

Tänään muistin kuvausaikeet vasta, kun Tytöntyllerö oli jo yövaatteet päällä ja iltapuuron syönyt. Silloin taisi kyllä olla koko päivän valoisin hetki (otollisinta valokuvausta ajatellen), sillä vesisateet jatkuivat vielä tänäkin päivänä ja päivällä jouduin jopa hetken pitämään valoja päällä, kun niin synkäksi heittäytyi ilma.

Lippiksen ohje: Cheri Hat by Jennie Harrell (Ravelry)

Koko: Medium (6-12 kk)

Lanka: Adriafil Nature Classic

Koukku: 4 mm ja 6 mm

Liskon ohje: Gecko Toy Bookmark by Suzetta Williams (Ravelry)

Lanka: Sandnes Garn Mini Duett

Koukku: 2,5 mm

Eilen illalla Poikaviikari lanseerasi uuden sanan perheemme käyttöön: Lentoröyhtäys! Oli niin hauska nimitys ikävälle asialle, että nauroimme pitkän aikaa ja oksennuksen siivoaminen ei tuntunut lähes lainkaan vastenmieliseltä (ja ei, mitään merkkejä oikeasta mahataudista ei ole, jokin pieni tapaturma tämä lentoröyhtäys kait vain oli hiukan liian rajujen pallopelien päätteeksi).

Kummitytön nimipäivälahja

2011-05-18T20:56:00.004+03:00

Kummitytön nimipäivä lähestyi, joten kaivauduin taas Ravelryn ihmeelliseen ohjemaailmaan ja ryhdyin suunnittelemaan postipojan kuljetettavaksi soveltuvaa nimppariyllärilahjaa. Koska virkkuukoukku on viime viikkoina ollut tiiviimmin kädessä kuin puikot, jatkoin samalla linjalla ja virkkasin hänelle kesähatun liskokoristeella (alkuperäisessä ohjeessa oli ohje kukkakoristeeseen, mutta mielestäni tämä on hienompi ;) ja sopii Kummitytöllekin paremmin). Nämä kuvat otin sunnuntaina pikaisesti ennen pakettiin laittoa Tytöntylleröä mallityttönä käyttäen. Hattu on hänelle himpun verran iso. Kummitytöllä on puoli vuotta suurempi pää, joten toivottavasti tämä on hänelle sopiva.

Hatun ohje: Cheri Hat by Jennie Harrell

Koko: Large (12-24 kk)

Lanka: Novita Tennessee

Koukku: 4 mm ja 6 mm

Liskon ohje: Gecko Toy Bookmark by Suzetta Williams

Lanka: Sandnes Garn Mini Duett

Koukku: 2,5 mm

Liskolle tein pidemmän hännän kuin ohjeessa ja lopuksi ompelin selkää hieman pulleammaksi, jotta olisi "elävämmän" näköinen (kirjanmerkkilisko kun oli vähän autonallejääneen näköinen). Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun edes vilkaisin englanninkielistä virkkausohjetta ja kyllä meinasin aluksi mennä sekaisin double crochetien ja muitten kavereitten kanssa!

Hatusta tuli lopulta niin kiva, että halusin Tytöntyllerölle samanlaisen. Koska kotoa loppui puuvillalangat tämän hatun myötä, kävin ostamassa langat Tytöntyllerön hattuun samalla reissulla, kun vein Kummitytön lippiksen postiin. Nyt on Tytöntyllerönkin hattu valmis, mutta kuvat vielä puuttuu. Tänään yritin ottaa kuvia, mutta parin tärähtäneen otoksen jälkeen loppui kamerasta akku, ja kun sen sain vaihdettua, ei tyttö ollut enää lainkaan yhteistyöhaluinen. Huomenna yritän uudestaan ja jos ei vieläkään onnistu, saatte tyytyä samantasoisiin kuviin kuin tässä postauksessa!

Terassin matto

2011-05-10T17:36:00.004+03:00

Nyt se on valmis! Terassin matto, johon sain kulumaan suuren läjän vanhoja t-paitoja, toppeja, pitkiä kalsareita, yöpaidan ja pari lakanaa. Uloin vaalean violetti raita (kolme kerrosta pylväitä ja yksi kiinteitä silmukoita) on parisängyn aluslakana. Suuresta lakanasta jäljelle jäi ainoastaan kolmisenkymmentä senttiä pitkä pätkä kudetta (muut matossa käytetyt virkkasin ihan viimeistä senttiä myöten).

Ohje: Ihan omasta päästä

"Lanka": Vanhoista vaatteista ja lakanoista leikattua kudetta
Virkkuukoukku: Noin 15 mm (Miehen tekemä)

Koko: Halkaisija noin 100 cm

Tytöntylleröstä tämä tuntuu vallan upealle! Aina, kun tekovaiheessa levitin maton lattialle tarkistaakseni silmukoidenlisäystarvetta, Tytöntyllerö konttasi järjetöntä vauhtia matolle ja kävi mahalleen. Pieniä sormia oli mukava tunkea maton rei'istä ja hiukan nykiä!

Myös Poikaviikari pitää maton tunnusta paljaiden jalkojen alla. Tänään hän jopa pyysi kesken virkkailun, voisinko levittää maton lattialle, kun siinä on niin kiva tepastella. Ja kyllähän äiti voi. =)

Minun mielestäni näissä terassivirkkauksissa parasta oli nopea edistyminen ja valmistuminen sekä se, ettei päättelyyn tarvinnut neulaa! Sen kun pujotteli "langan"päät sormin silmukoiden lomitse. Tässä matossa tosin päättelin ainoastaan viimeisen "langan"pään, työn keskellä vaan solmin kuteet toisiinsa ja jatkoin koukuttelua. Ikävintä oli valtava pölypilvi, joka koko ajan leijaili ympärilläni!

Terassin tuolien uudet vaatteet

2011-05-08T21:57:00.004+03:00

Nyt on loputkin terassin tuolit saaneet uudet pehmusteiden päälliset. Kuten sanottua, kaikki ovat eri värisiä ja yhteenkään en katsonut kertaakaan, miten olen aiemmat tehnyt (montako kerrosta ennen kaventeluja tms.), joten jokainen taitaa olla ihan omanlaisensa. Myös muutamat "virheet" sallin näihin päällisiin, mikä oli melko vapauttava kokemus (taidan olla useimmiten hiukan turhan itsekriittinen ja liian tarkka oman käden jäljestä).

Matonkuteiden koukuttelu oli sen verran koukuttavaa ja älyvapaata puuhaa, että tuolinpäälliset saavat ehkä jo lähiaikoina terassille seurakseen tyyliltään yhteensopivan (eli ihan mitä sattuu tulemaan olemassa olevilla materiaaleilla) maton.
--

Äitienpäivä on ollut ihana! Vaikka lapset sairastavatkin vesirokkoa, sain osakseni erityishuomiota ja aikaa lempipuuhilleni. Aamulla sain nukkua pitkään (nukkuminen = lempipuuha nro 1 ;) ), aamukahvit sain kakun kanssa (ja eilen sain aikaa kyseisen kakun tekemiseen ;), leipominen on myös lempipuuhiani), aamupäivän sain seurata, kun kasvimaa kuohkeutui Miehen ja puutarhajyrsimen ansiosta, päivällä sain pitkästä aikaa siivota kunnolla (uskokaa tai älkää myös siivoaminen on lempipuuhiani, mikäli saan tehdä sitä rauhassa), iltapäivällä aloitin kasvimaalla myllerryksen Poikaviikarin avustuksella (tämä oli ehkä koko päivän parasta aikaa!), leikkelin hetken trikookudetta ulkona ja illalla pääsin vielä saunomaan. Kaiken lisäksi ilmojen haltija hemmotteli äitejä (ja ehkä kaikkia muitakin ;) ) tähän astisen kevään kauneimmalla säällä! Toivottavasti jokainen äiti on tänä päivänä saanut edes hieman erityishuomiota osakseen!

Ulostamistako?

2011-04-30T22:08:00.003+03:00

Miksi kutsutaan ulkotilojen "sisustamista"? Ulostamiseksi ;)? Tuskin, mutta sitä minä nyt olen tehnyt: "sisustanut" terassiamme. Terassin tuoleissa on kamalan tylsät, beiget pehmusteet, joten aloitin operaatio-tylsyyden-poistamisen, joka tässä tapauksessa tunnetaan myös nimellä operaatio-matonkuteiden-tuhoaminen (tosin suurin osa on ensin leikattava, kröhöm..).

Ohje: Oma (jotain isoäidinneliön tapaista)

"Lanka": Eri materiaaleja olevia matonkuteita

Virkkuukoukku: Ehkä noin 15mm

Tätä ensimmäistä virkatessa huomasin vasta viimeisillä kerroksilla värien täsmäävän eiliseen teemaan, eli brittikuninkaallisten häihin (tosin aivoissa joku huusi vain "juu-es-ei, juu-es-ei!"). Vielä on kolme tekemättä ja kaikista on tulossa riemukkaasti erivärisiä ja monivärisiä, mikä osittain johtuu materiaalien rajallisuudesta ja rajoittuneesta värimaailmasta. Juuri äsken leikkelyskassia penkoessa tuskailin, miten tylsän ja synkän värisissä vaatteissa ollaankaan ennen kuljettu (ja lakanoissakin huomasin vasta muutama vuosi sitten olevan ihan oikeasti kivan värisiä vaihtoehtoja ;) ).

Pakko vielä näyttää millaisella työvälineellä päällisiä virkkailen. En raaskinut/jaksanut lähteä ostamaan isoa virkkuukoukkua tällaista kokeilua varten, joten Mies pistäytyi autotallissa ja tekaisi minulle tämän uniikin koukun hirvensarvesta! Hyvin toimi käytännössä!

Huhtikuuhun on mahtunut paljon! Olen muun muassa aloittanut juoksulenkkeilyn (hölkkäämistä se taitaa pikemminkin vielä olla, ja kävelen välillä), uskaltautunut mukaan sosiaaliseen neulontaan, kylvänyt siemeniä, suunnitellut kasvimaata ja muuta pihaa, viettänyt pääsiäisen survivor campilla (siltä se tuntui, kun Mies otti ja sairastui vesirokkoon ja koko pääsiäisen suunnitelmat meni sen sileän tien uusiksi, kun yritettiin vaan selvitä aina seuraavaan hetkeen...), päässyt puutarhamyymälään, leiponut, juonut monet päiväkahvit ulkona, kuivannut hirmuisen määrän pyykkiä ulkona.

Lenkkeillessä olen huomannut päästäväni itseni vähän liian helpolla. Poikaviikari on osoittautunut mahtavaksi personal traineriksi; Hän ajaa pyörällä vieressä ja heti jos siirryn kävelemään, alkaa vaatiminen: "Juokse, äiti! Ihan tulikengillä!". Ja yllättäen se kipinä sieltä kengistä aina löytyy uudestaan ;).

Mitä tapahtuu epäonnistuneille ja käytöstä poistetuille neuleille?

2011-03-23T11:42:00.003+02:00

Ne tietenkin annetaan vähempiosaisten käyttöön. Siis niille, jotka joutuvat viettämään yönsäkin ulkona pakkasessa:

Jääkiekkoileva lumiukko sai päähänsä ehkä kerran ihmispäässä olleen Teddy-pipon (ajalta ennen Poikaviikaria) sekä kaulahuivin, joka on tehty mohairkolmiohuivin jämäkerästä ja on ihmiskaulaan liian lyhyt (sekin samalta aikakaudelta). Huivia kyllä jonkin verran käytinkin epäkäytännöllisestä pituudestaan huolimatta - oli niin kivan värinen (se kolmiohuivi (malliltaan Kiri) makoilee jossain anopin kaappien kätköissä.

Käsitöitä = käsille töitä?

2011-03-21T13:34:00.005+02:00

Enää en ihmettele, miksi ravintolan jälkiruokalistalla neljä pientä suklaakonvehtia maksaa lähes kahdeksan euroa! Siis siinä tapauksessa, että ne ovat käsin väkerrettyjä (mitä kyllä hiukan ravintolakohtaisesti epäilen). Itse väkersin näitä suklaatryffeleitä käsin ja voi taivas, mikä homma muutamassa nokareessa oli! Muottiin valamalla tämä olisi ollut puolet helpompaa, mutta koska en omista muffinsivuokaa pienempiä muotteja, pyörittelin massan kahdella kahvilusikalla muka-palloiksi.

Ohje on Hackmanin pienestä reseptikirjasta 2010, joka tuli paistinpannun kylkiäisenä. Maku on hyvin lähellä Fazerinaa, josta pidän todella paljon. Maku on kuitenkin sen verran täyteläinen, että yksi tai kaksi palasta riittää viemään hiukan suuremmankin makeanhimon. Säilyvätpähän pidempään =).

Olen tehnyt käsitöistä myös ajatustöitä. Mielessäni olen nimittäin pyöritellyt Norsu Nötterön ohjeen kirjoittamista ja julkaisua (Ravelryssä). Suurimmaksi mieltä askarruttavaksi kysymykseksi on muodostunut, kehtaisinko pyytää ohjeesta pientä maksua. Pidän itseäni vielä(kin) melkoisena amatöörinä käsitöiden saralla eikä tajuntaani vielä(kään) ole kotitunut ajatus, että amatöörikin voisi arvostaa omaa työtään pyytämällä siitä korvausta. Suurta korvausta en ole ajatellut, sillä omaan ajatusmaailmaan tuntuu vieraalta, että käsityötä varten ohjeesta joutuisi maksamaan enemmän kuin itse materiaaleista.

Miksi muuten vastaleivotun vauvan vanhemmille hoetaan: "Siinä sitä käsityötä nyt riittää!"? Mitä sillä tarkoitetaan (tai on joskus aikoinaan tarkoitettu)? Että ei ajatustyötä vaan käsille töitä?

Kohta meillä on käsille töitä myös pihalla, jos etupihankin puolen katolta lumet päättää hypätä alas. Täyttäisivät nimittäin siinä tapauksessa koko kulkuväylän ja sitten ei auttaisi lumikolaa ja käsilihaksia säästellä!

Bling-bling

2011-03-19T18:08:00.002+02:00

Ostin tammikuussa isolla kylällä käydessä heräteostoksena Novitan Kidettä pari kerää ja viikkoja selailin Ravelryä etsien täydellistä ohjetta bling-bling-pipolle. Aikani turhaan selailtua päätin tehdä moisen ihan omasta päästä - mielessä kun oli, minkä mallinen ja tyylinen pipon pitäisi olla (aiemmassa postauksessa KnitPron puikkoja hehkuttaessani kuvassa on tuo oma luomukseni). Oma sävellys ei kuitenkaan muotoutunut niin lörpöksi kuin halusin, joten purin sen ja istuin vielä yhden illan Ravelryä selaillen.

Sitten se löytyi: Täydellinen ja hyvin lähellä mielikuvaani oleva malli!

Ohje: Star Crossed Slouchy Beret (Ravelry)

Lanka: Novita Kide

Puikot: 6 ja 8 mm pyöröt ja 7 mm sukkapuikot

Vielä hieman totuttelen pipon kimalteluun. Päässä se on ollut vasta pari kertaa kauppareissulla. Se kuitenkin on esittänyt vaatimuksen, että meikkiä on oltava naamassa ja päällä jotain muuta kuin pilkkihaalari ;).

Viime viikolla kävimme Oulun lääni -turneella sukuloimassa. Neljä vuorokautta, neljä kyläpaikkaa ja kolme yöpymispaikkaa. Ihana reissu, johon kuului mönkijäajelua, mäenlaskua, paksujen sukkapuikkojen lainaamista äidiltä, bling-bling-pipon loppuunsaattaminen, rallipelejä, pilkkireissu (jossa tärkeimpinä elementteinä olivat raitis ilma, hyvä seura ja makkaranpaisto), saunomista lähes joka ilta, rentoutumista, Kummityttö, hyvää syömistä ja paljon muita mukavia hetkiä.

Äiti, voisitko neuloa mulle matosia?

2011-03-15T12:25:00.004+02:00

Tällaisiin leikkeihin äiti on aina valmis! Ensin hän kävi itse valitsemassa arkusta langat, sitten äiti sai rauhassa neuloa (ennenkuulumatonta!), minkä jälkeen lähdettiin ongelle ja saatiin monta ahventa! Otettiin kalastusreissulta kuviakin ja yhdessä laitettiin ne tänne blogiin. Kesää ja onkireissuja odotellessa.

(Matoset i-cordia, "ongenkoukku" Poikaviikarin kaatopaikkakohtalolta pelastama ostohanskojen "riiputuskoukku", onkivapa lelutyökalupakin kantokahva. Eläköön mielikuvitus!)

Sanojeni pitämistä

2011-03-04T22:12:00.006+02:00

Lupasin kuvia mekosta käyttäjänsä päällä, mikäli saan luvan julkaista Kummitytön kuvia blogissani. Sain luvan, joten tässä tulee ;).

Kuvia oli paljon, mutta onnistuneita kuvia todella vähän. Olin jo unohtanut, miten hankalaa vuosikkaan kuvaaminen onkaan, ja nyt oman haasteensa kuvaamiseen toi vielä osaamattomuuteni tuon joululahjakameran kanssa ja hivenen hämärät olosuhteet (ei siis muuten kuin valoisuuden puolesta hämärät ;). Mutta kyllä näistä sen verran selvää saa, että voin todistaa mekon lopulta mahtuneen lapsosen pään yli (ja muutenkin päälle).

Väriä ja valoa

2011-02-24T21:26:00.005+02:00

Kyllästyin siihen, että kaikki Tytöntyllerölle sopivat housut muuttuivat kestovaippojen kanssa kinttanoiksi, joten ratkaisin pulman neulomalla pitkälahkeiset villahousut. Sukat vaan jalkaan ja paita päälle, niin kyllä sisällä tarkenee! Seuraava ongelma olikin sitten se paita - bodyt kun näyttää hiukan hassuilta tuohon villapöksyjen päälle vedettynä (ja allekaan kun ei oikeen voi ;) ) ja "tavallisissa" paidoissa meinaa vielä tuon ikäisellä selkä vilkkua. Paitaongelma jäi vielä tällä kertaa ratkaisematta, mutta pöksyistä tuli ihanat. Juuri sellaista väriterapiaa, jota tähän aikaan vuodesta kaipaakin!

Ohje: oma, haarakiilaan sovellettu jälleen kerran Ullan villapöpien haarakiilaideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Kukkaniitty ja Takkatuli

Puikot: 4 mm

Seuraavat on jo suunnitteilla. Niihin aion lisätä tilaa takamukselle ja yritän muutenkin neuloa vähän reilumman kokoiset (näistä tuli taas kerran just sopivat, joten kohta ovat jo pienet).

Muutakin väriä olen elämääni hankkinut:

Uutta kuvassa on siis KnitPron puikot! Tähän saakka olen neulonut niillä joka marketista saatavilla metallisilla (ja muovisilla) Ponyilla tai Novitoilla tai mitä ne nyt millonkin on sattuneet olemaan ja nyt olen kyllä täysin hurahtanut välineurheilun puolelle! Kalastusta harrastavalle Miehelle yritin kuvailla eroa niin, että tähän saakka olen kalastanut sellasilla parinkympin vapa-kela-seteillä ja nyt ostin 300 euron setin. Hän ymmärsi heti =).

Värien ja uusien puikkojen lisäksi olemme saaneet nauttia myös uudesta sängystä (odotan jo nukkumaan pääsyä), ensimmäisestä hampaasta (Tytöntyllerön suussa), jatkuvista pakkasista, auringonpaisteesta (ja sen paljastamista likaisista ikkunoista), uudesta aluevaltauksesta käsitöiden saralla (perhonsidontavälineet lainassa Poikaviikarin kummilta) ja epävarmasti toimivasta nettiyhteydestä (mikä on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta laittaa keskittymään siihen kaikkein tärkeimpään eli omaan perheeseen!).

Korteista asiaa

2011-02-14T19:34:00.004+02:00

Lauantaina juhlittiin appiukon kuuskymppisiä, joten edellisen illan leikin jälleen korttiaskartelijaa. Voitteko kuvitella, millainen hinku ja palo nelivuotiaalla olisi ollut työntää vikkelä jalkansa korttiin ja mennä läpsytellä ympäri kämppää!! Onneksi olin ensin väsännyt kopiopaperista pikaisen mallikappaleen (koska en ollut ollenkaan varma idean toimivuudesta ja omista kyvyistäni toteuttaa se), joten Poikaviikari sai kokeilla paperikenkää jalkaansa ja toteuttaa itseään repimällä sen jaloillaan...

Syntymäpäivillä oli myös Miehen täti, jolla oli meille ystävänpäiväkortti. Sitä en tiedä, oliko kortin kuva tarkoin valittu vai silkkaa sattumaa, mutta hyvälle mielelle se joka tapauksessa sai neulovine lampaineen!

Oikein hyvää ystävänpäivän iltaa tämän kuvan myötä (taustalla tämän hetkinen "isompi projektini", joka todennäköisesti valmistuu joskus viiden vuoden päästä..)!!

Norsu Nötterö

2011-02-09T12:34:00.005+02:00

Saanen esitellä: Syntymäpäivälahja(n osa) Kummitytölle! Tarkoitukseni oli tehdä norsu, joka makaa maassa jalat levällään, mutta yllätyksekseni huomasin kuvia ottaessa, että sen saa aseteltua myös seisomaan.

Kovin huterasti hän tosin seisoo, kärsä meinaa väkisin painua alas, joten luontevimmillaan hän on massu tiukasti maata vasten ;).

Ohje: Täysin omasta päästä (mistä olen äärettömän ylpeä!)

Puikot: 3,0 mm

Lanka: Sandnes Mini Duett, silmiin Novita Tennessee

Kaulan rusetti: Jostain H&M:n paidasta henkarinauha ;)

Vihdoin pääsimme siis käymään Kummitytön 1-vuotissynttäreitä juhlistamassa, vaikka tälläkin kertaa meinasi sairastelut reissumme estää (mentiin pieniä pöpöjä uhmaten). Oulussa käydessä piti tietenkin päästä Kärkkäiselle, koska olin kuullut huhuja, että siellä myydään Dropsin lankoja. Kyllähän niitä siellä olikin, mutta värit eivät miellyttäneet, joten (voitteko kuvitella!) kassalle en vienyt ainoatakaan lankakerää.

Sain myös otettua kuvia aiemman postauksen neulemekosta Kummitytön päällä ja sain luvan niitä täällä julkaistakin, joten tiedossa lisää kuvia mekosta kunhan pääsen jossain välissä kahlaamaan viikonlopun kuvaviidakon läpi.

Tehtyä tekemättömäksi

2011-01-30T13:08:00.005+02:00

Jälleen murehdittuani (ihan liikaa) menetettyä sain huomata murehtineeni lähes turhaan. Tällä kertaa siis murehdin niitä kadonneita valokuvia ja onneksi kerroin murheistani myös kylässä käyneelle Isoveljelle, sillä hän osasi kertoa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvistä vielä ihmeellisemmistä ohjelmista, joilla voi palauttaa poistettuja tiedostoja (ja ihan ilmaiseksi). Tänään sitten (ihan itse =) ) löysin ja latasin koneelleni yhden tuollaisista ihmeellisistä ohjelmista ja sain kuin sainkin palautettua osan noista kadottamistani kuvista. Valitettavasti kaikki joulukuvat olivat lopullisesti mennyttä samoin kuin muutamat erittäin onnistuneet kuvat kummitytöstä ja omista lapsosista. Mutta täytyy kait vaan yrittää ottaa uusia onnistuneita kuvia ja yrittää unohtaa lopullisesti menetetty.

Tässä vielä linkki käyttämääni ohjelmaan, jos siitä sattuisi jollekulle olemaan hyötyä.

Joulunajan päänvaiva

2011-01-26T16:26:00.004+02:00

Tämän neuleen kanssa takkusi. Monta kertaa! Ensin tein täysin ohjeen mukaan, jolloin kaula-aukon viimeisellä viidellä sentillä ei kavennuksia tehty ollenkaan. Lopputulos oli "savupiippukaulus". Purin, tein uudestaan omalla sovelluksellani. Jätin viimeiset kirjoneulerivit pois, tein kavennuksia sopiviin kohtiin. Olin fiksu ja huomasin, että jos kaventelen ohjeesta poiketen, saattaa pää olla liian suuri menemään aukosta läpi. Tein taakse halkion, joka alkoi heti kirjoneuleen loputtua (kirjoneuleen neulominen nurjalta oli vielä tuolloin ajatuksena kammottava!). Virkkasin napinläven, ompelin napin ja annoin kummitytölle joululahjaksi. Happy ending!

..Vai oliko sittenkään? Ei. Kaula-aukko oli fiksuudestani huolimatta liian pieni eikä kummityttö-ressu ole vieläkään saanut edes sovitettua mekkoaan. Otin neuleen jouluvisiitiltä mukaani ja kotiin päästyäni keräsin muutaman päivän rohkeutta. Sitä nimittäin tarvittiin, sillä aikomukseni oli päästää ompelukone ja sakset mekon kimppuun!

Neuloin mallitilkun, johon ensin kokeilin leikkaamista. Lopputulos oli äärettömän siisti ja purkaantumaton, joten rohkeasti otin käsittelyyn itse pääpirun. Vaan kuinkas ollakaan: Ensimmäisessä kirjoneuleen langanvaihtokohdassa ompelukone teki stopin ja tuloksena oli mahdoton ompelulankapallero ja kallisarvoinen mekko tiukasti kiinni ompelukoneen hampaissa! (Mallitilkkuni oli tietenkin ollut sileää neuletta ilman langanpäättelyitä tai muita epätasaisuuksia.) Lopulta sain kuitenkin Berninani tarpomaan haluamaani reittiä ilman enempiä ryppyilyjä, mutta se yksi "ryppy" mekkoon joka tapauksessa jäi (sen purkaminen olisi ollut jo aivan liian hiuksia nostattavan jännittävää).

Seuraava koetinkivi olikin ompelukonejäljen peittäminen (ja halkion reunojen siistiminen). Ensin otin käteeni neulan ja pykäpistoin (nyt liikutaan aika heikoilla vesillä, joten en ole termistä ihan satavarma) yritin reunaa kaunistaa. Lopputulos lähinnä rumensi, joten purin aikaansaannokseni ja otin käteen hieman tutumman työkalun eli virkkuukoukun. Lopputulos miellytti enemmän silmää ja virkkuukoukulla viimeistely oli lisäksi moninverroin sukkelampaa. Tässä todistusaineistoa uhkarohkeudestani (loput todistusaineistot, kuten kuva mekosta ompelukoneessa ja saksien välittömässä läheisyydessä katosivat yhtä aikaa joulukuvien ja parinsadan muun kuvan kanssa..).

Ohje: Kirjoneuleinen liivihame, SK 8/2010, malli 19

Lanka: Sandnes Mini Duett

Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

Arkeemme on viime aikoina kuulunut sairastelua (nyt myös Tytöntyllerö on sairastellut, joten omat yöunet odottavat vuoroaan jossain nurkan takana), hyviä ruokia (saahan sitä ihmetellä, miksi paino ei putoa..), siivoamattomia nurkkia (sekä keskilattioita =) ), lumitöitä (edelleen), naapurien vierailu, leipomusten suunnittelua, elokuvia (eilen Julia & Julie) ja hieman lukemista (jolle ei pariin kuukauteen ole liiennyt aikaa).

Verhot ilman saksia

2011-01-18T12:21:00.004+02:00

Keittiöön tekemäni jouluverhot osoittautuivat liian jouluisiksi! Niistä oli päästävä nopeasti eroon joulun ajan loputtua. Viime kesänä tehty kukkaverho taas oli liian kesäinen vielä ikkunaan laitettavaksi, joten jotain uutta oli taas keksittävä. Kangasvarastoja penkoessa löysin viime talvena työkaverilta saadusta säkistä vanhan pöytäliinan (todennäköisesti jostain 70-luvulta). Kahvipöydässä oli kahvinläikyttäjät istutettu samalle puolelle pöytää. Kahvitahroja nimittäin on tasaisesti toisella sivulla, mutta toinen reuna oli tahraton. Yritin poistaa vuosikymmeniä vanhoja kahvitahroja, mutta jopa sappisaippualle se oli ylivoimainen tehtävä. Piilotin sitten tahrat tuolla tavalla rypyttämällä eivätkä haittaa edes minua itseäni =). Tähän verhoon ei siis tarvittu saksia eikä ompelukonetta, ainoastaan pesukonetta ja silitysrautaa sekä muutama neulanpisto.

Malli: oma

Kangas: Vanha pöytäliina

Viime viikkoihin on kuulunut lumitöitä, luistelua, pakkasta, Poikaviikarin kummallista kuumeilua, (josta johtuen) kummitytön synttärivisiitin siirtelyä, kadonneita valokuvia (sen siitä saa, kun alkaa opetella uusien ohjelmistojen käyttöä monen sadan kuvan läjällä), alennusmyyntejä, neulomista. Tiedättekö muuten, mitä neuloja ostaa alennusmyynneistä? Tietenkin halpoja valmisneuleita!

Pari neulejuttua odottaa esittelyään, mutta nyt on aika taas kortilla, joten ensi kerralla sitten.

Kadonneen blogitekstin arvoitus

2011-01-01T14:39:00.005+02:00

Mokasin lisätessäni tunnisteita vanhoihin blogiteksteihin. Erästä yhteyshäiriöiden vuoksi luonnokseksi tallentunutta tekstiä poistaessani poistin vahingossa myös ihan oikean postauksen. Harmittaa, koska silloin tällöin luen omia kirjoituksiani ja pienistä sanoista muistan tapahtumia ja niihin liittyviä tunnelmia. Nyt en tietenkään muista poistamastani postauksesta muuta kuin villapöksyt! Ne voin tänne ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi lisätä, mutta harmikseni en niistäkään nyt muista minkä kokosilla puikoilla ne neuloin (mikä olisi tulevaisuutta ajatellen ihan hyödyllistä). Eniten jää kuitenkin harmittamaan se osa tekstiä, joka ei käsitellyt neuleita (tosin en ole edes varma, oliko kyseisessä postauksessa sellaista osaa, joten saatan harmitella ihan turhaan). Onneksi muistan kuitenkin tästä kuvasta tuon kuvaushetken tunnelman. Takassa oli tuli, ulkona hieman pakkasta ja koko perhe mukana kuvaamassa pöksyjä =).

Ohje: Omasta päästä, haarakiilaan sovellettu Ullan villapöpien haarakiilan ideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Luumupuu ja Metsä

Puikot: 4,0 mm

Jokaiselle blogiini eksyvälle oikein onnekasta ja hyvien hetkien täyteistä vuotta 2011!

Hemmoteltu bloggari

2010-12-30T15:15:00.003+02:00

Pari päivää ennen joulua sain päähäni, että Tytöntyllerö tarvitsee juhlamekon. Jouluostoksilla juostessani poikkesin siis myös Eurokankaaseen ja ostaa paukautin mekkotarpeet. Käytettyäni mekon tekoon jo yhden illan Mies hiukan naljaili, kun näen niin paljon vaivaa sellaisen mekon vuoksi, jota käytetään ehkä yhden kerran. En antanut naljailujen lannistaa itseäni, vaikka joku pienen pieni ääni takaraivossa sanoikin, että olisin saanut juhlamekon kaupasta edullisemmin kuin ne kankaat - ja vähemmällä vaivalla. Aatonaattona se sitten valmistui ja lopputulokseen olin oikein tyytyväinen (mitä nyt pari saumaa vähän kiemurtelee..)!

Ohje: Yläosaan kaavat SK 1/2009, malli 20, loput itse sovellettua

Kankaat: Vakosamettia ja vuorikangasta Eurokankaasta

Napit ja nauha: Eurokankaasta

Nepparit (sivuilla): Prismasta =)

Joka vuosi haaveilen paketoivani lahjat kauniisiin paketteihin, ja joka vuosi haave tyssää kiireeseen tai kauniiden paketointitarvikkeiden puutteeseen. Tänä vuonna ostin tarvikkeita kauniisiin paketteihin, mutta vain pari lahjaa sai lopulta niitä ihanaisia ylleen (aika loppui). Loput lahjat kietaisin papereihin entisellä kunhan-on-piilossa-mentaliteetilla.

Joulun jälkimainingeissa tunnen itseni varsin hemmotelluksi! Minua lahjottiin nimittäin muun muassa lahjakorteille hierontaan ja kasvohoitoon, ja lisäksi mummolassa kyläillessämme oma äitini teki jalkahoidon sen tarpeessa oleville eteenpäinviejilleni! Hemmotelluksi tunsin oloni myös silloin, kun Miehen minulle antamasta paketista löytyi digijärjestelmäkamera! Tämän postauksen kuvat on vielä vanhalla pokkarilla otettuja, mutta ehkäpä jo ensi postauksesta eteenpäin pääsette seuraamaan, kuinka kuvaamisen opettelu uudella kameralla sujuu =).

Kinkkua sulattavaa vuoden vaihdetta kaikille!

Puolisalaisuuksia

2010-12-21T14:13:00.004+02:00

Kaverille joululahjaksi neuloutui ihanat Kalajoki-sukat (uskallan tänne jo laittaa, kun hän ei todennäköisesti blogiini eksy ;). Malli on niin mahtava, että aion itsellekin vielä joskus toteuttaa samanlaiset! Yksinkertainen on kaunista!

Malli: Kalajoki-sukat (Ravelry)

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 3,0 mm
--

Joulukortitkin uskallan jo julkaista täällä (toivon, että aidot versiot ovat jo kerenneer vastaanottajilleen).

Olen pariin otteeseen päässyt jouluostoksille lähikaupunkiin ihan yksikseni. Ensimmäisellä kerralla kävin myös kampaajalla hemmottelussa (siltä se aina tuntuu, kun saa ensi alkuun päähierontaa ja sitten saa tunnin istua ihan aloillaan!). Oikeastaan jouluostoksia ei nyt kovin mahdottomasti ole edes ollut, mutta kun on 24/7 saatavilla äitinä, on tehnyt enemmän kuin hyvää olla silloin tällöin muutama tunti niin, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään.

Jouluostosten lisäksi viime viikkoihin on mahtunut myös leipomista, lumitöitä, pakkasia, Miehen pilkkireissulla paleltuneet sormet, kalakukkoa, Kauneimmat joululaulut, steariinilla pilattu poppana (tietääkö kukaan, saisiko raukkaa enää pelastettua?) ja tietenkin neulomista.

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!

Kohti joulua

2010-12-12T11:20:00.004+02:00

Toissapäivänä oltiin ekan kerran joulupuurotunnelmissa, kun porkkanalaatikkoa varten tein riisipuuroa. Tein niin suuren kattilallisen, että saatiin syödäksemme ja vielä iltapalaksi muutamat karjalanpiirakatkin.

Kolmen päivän vapaat hetket käytin keittiön jouluverhojen suunnitteluun ja ompeluun. Eilen illalla pääsimme siis vihdoinkin eroon kesäisistä kukkaverhoista, vaikka meinasin jo nämäkin verhot haudata syvälle kaapin perälle. Kukaan ei enää nykypäivänä uskoisi, että olin koulussa jopa hyvä matematiikassa ja geometriassa. Suunnitteluvaiheessa tuli nimittäin traaginen virhe, joka teki kaksipuoleisista verhoista ei suinkaan symmetriset, vaan täysin identtiset! Päätin lopulta, että kaikki saavat kuvitella verhojen olevan tarkoituksella eri väriset (ei tuo punainen kangas olis edes riittänyt symmetrisiin verhoihin).

Tässä vielä todisteita matemaattisten taitojen häviämisestä.. (Ihan näin pienenä, kun hävettää hiukan. =)

Mainontaa

2010-11-29T19:04:00.003+02:00

Vezmun blogin kautta löysin aenon blogin ja mahtavan laukkuarvonnan. Lisäarvan perässä mainostan siis arvontaa täällä =)!

Hyvin palvellut Toukka

2010-11-20T12:09:00.005+02:00

Kaikki alkoi siitä, kun Tytöntyllerö syntyi ja meidän parisänky alkoi puolessa yötä tuntua perin ahtaalta paikalta. Kahtena yönä Mies jopa ajettiin sohvalle nukkumaan tilanpuutteen vuoksi. Jotain oli keksittävä, joten ostin kassin täyteen pieniä "palkintoja". Jokaisen omassa sängyssä nukutun yön jälkeen sai Poikaviikari ottaa palkintokassista yhden palkinnon. Yöt alkoivat sujumaan niin hyvin, että Vararikko alkoi pimpotella ovikelloamme, joten jotain oli taas keksittävä. Apuun riensi kaikilla yhdeksällä jalallaan Toukka!

Toukan jalat (ja pää) olivat kaapin oven yläreunassa hajallaan ja omassa sängyssä nukutun yön jälkeen sai Poikaviikari kiinnittää alas muodostuvalle toukalle yhden jalan. Kun Toukka sai viimein pään paikoilleen kymmenen omassa sängyssä nukutun yön jälkeen, sai Poikaviikari valita kaupasta itselleen jonkin palkinnon.

Seuraavaksi alkoi huolettaa, miten me koskaan päästään Toukasta eroon. Harkitsin jopa askartelevani Toukalle lisää jalkoja, jotta palkintopäivä olisi hiukan harvemmassa, mutta suunnitelma osoittautui turhaksi, sillä eräs kaunis aamu Poikaviikari ei enää muistanut koko Toukkaa tai sen jalkoja. Omassa sängyssä nukkumisesta oli tullut tavallista.

Kiitos Toukka hyvin suoritetusta työstä! (Toukan hatussa Poikaviikarin piirtämä kukka.)

Isien päivä

2010-11-14T13:58:00.003+02:00

Poikaviikarin kanssa ommeltiin ja askarreltiin meidän opiskelijaisille kynäpenaali. Poikaviikarin piirtämä auto komistaa sekä korttia että penaalia. Samaa autoa käytettiin myös Poikaviikarin synttärikutsukortteihin (skannattuna ja tulostettuna). Kutsukorteista ei kuvaa ehditty napata.

Malli: Omasta päästä

Materiaalit: Vanhoista vaatteista

Isänpäivänä isä sai nukkua pitkään ja sitten rauhassa lukea kokeisiin, kun käytiin Poikaviikarin kans kahdestaan postilaatikolla pikkusiskon nukkuessa päiväuniaan ulkona. Meillä postilaatikolle on siis matkaa reilu puoli kilometriä, joten aikaa saatiin matkaan kulumaan, kun mentiin kumpikin kävellen, hassuteltiin koko matka ja pysähdyttiin erään metsäpolun kohdalla metsään leikkimään kauppaleikkiä.

Haaveilen paremmasta kamerasta. Yritän pähkäillä olisko moisessa investoinnissa mitään järkeä - olisko mulla aikaa opetella valokuvaamisen saloja ja onnistuisinko paremmalla kamerallakaan saamaan parempia kuvia..

Alkuviikosta

2010-11-12T21:44:00.003+02:00

"Mikä siellä Hoplopissa oli kaikkein mukavinta?" kysyi isi odottaen kuulevansa jotain pomppulinnan ja pallopyssyleikkien väliltä.

"Se, kun sinä ja äiti leikitte mun kans." Vastaus veti hiljaiseksi.

Kohtalon ivaa

2010-10-27T15:57:00.004+03:00

Lauantaina tilasin lankaa netistä ja lopun viikonloppua elin kuin tulisilla hiilillä vilkuillen välillä neuleohjetta, jonka tilaamillani langoilla meinaan toteuttaa. Maanantai kului myös lankojen pyöriessä mielessä ja ohjetta vilkuillen. Tiistaiaamuna heräsin maailmanluokan niskasäryn kainalosta ja olen varma tämän olevan jonkin sortin kohtalon ivaa, sillä tiistaina postilaatikossa köllöttelivät ihanat silkkisekoitteiset lankapalleroiseni enkä voinut alkaa HETI neuloa! Elämä osaa sitten välillä olla epäreilua...

Tässä yksi mahdollinen osatekijä niskani tämänhetkiseen tilaan (yhdistettynä lattialla työskentelyyn todella huonossa valossa (eläköön energiansäästölamput!)).

Ohje: Kestovaippainfosta

Materiaalit: Kaapin perältä

(Tehty ilman lisäimutaskua ja ilman tarroja, sillä frotee ulkopintana mahdollistaa näpsyjen käytön.)

Epäonni onnessa ja sen ratkaisu

2010-10-24T15:27:00.004+03:00

Jonkin lehden tilaajalahjana sain (yllärinä) kaksi koristetyynyn päällistä. Onnekseni ne sattuivat olemaan tämänhetkisiin värimieltymyksiini sopivia, joten pääsivät heti peittämään vanhoja oransseja tyynyjä. Epäonnekseni kolmas oranssi tyyny ei enää sopinut sisustukseen, joten pari kuukautta värien riitelyä sivusta seurattuani päätin eilen tehdä asialle jotain. Tytöntyllerön päiväunien aikana surauttelin tyynynpäällisen valkoisesta pellavakankaasta (ja kun en kerro teille Tytöntyllerön nukkuvan viiden tunnin päiväunia, niin luulette minun olleen nopea ;).

Malli: omasta päästä

Kangas: Työkaverilta ostettua pellavakangasta

Miehellä oli syyslomaviikko, mikä tosin ei meidän arjessamme näkynyt muuten kuin, että häntä ei paljon näkynyt (oli siis töissä loman ajan). Lisäksi Poikaviikari on taas sairastellut, lunta on satanut, lintuja törmännyt taas keittiön ikkunaan, talvirenkaat vaihdettu, lahjakortti lahjatavaramyymälään käytetty (ostin itselleni trikoomekon), hairahdin tilaamaan lankaa netistä, mietitty joulua ja ensi kevättä, jopa ensi kesääkin...

Kato äiti, ilman apurattaita!

2010-10-11T17:08:00.003+03:00

Tämä alkaa käydä melko yksitoikkoiseksi! Taas vaippajuttuja..! Tällä kertaa tosin ommeltuna. Kaikki materiaalit kaappien kätköistä - pinnat flanellia ja sisällä froteeta vanhasta käsipyyhkeestä.

Ohje: Kestovaippainfosta

Kankaat ja tarrat: jemmasta

Poikaviikari on nyt innostunut pyöräilyn harjoittelusta. Kesän alussa ostettiin polkupyörä ja välillä oli pitkä tauko, ettei pyöräily kiinnostanut ollenkaan. Viime viikolla nostettiin apurattaita ylemmäs ja tänään otettiin kokonaan pois. Innoissaan on pieni herra, kun osaa!

Viime päivien tunnelmat: Onnistumisia keittiössä (sekä ruuanlaiton että leipomisen saralla, mikä on yllättävää, sillä pidän itseäni melko huonona ruuan laittajana - perusjutut kyllä onnistuu, mutta soveltaminen ja maustaminen on heikkouksia), pikavisiitti mummolassa, kummitytön kehityksen ihmettelyä, kolmen tunnin automatka kesärenkailla lumisateessa mittarin näyttäessä miinusasteita (tänään on sitten niska-hartiat jumissa, kun eilen rattia puristin), solmeilua, leivinuunin lämmitystä, elokuvailtapäivä lapsille (naapurin lapset mukaan lukien)...

Röllihousut

2010-10-05T11:31:00.005+03:00

Äidiltä sain kerän jämän jotain hahtuvaa, jonka kohtalona oli päätyä villavaippahousuiksi. Koska neuloin yksinkertaisena, tein varmuuden vuoksi takapuoleen paikan, jotta välttyisimme läpivuodoilta. Saa nähdä, miten paikka toimii, sillä halusin sen epäsymmetrisesti, jotta housuista tulis "röllimäiset".

Ohje: Villapöpät Ullasta

Lanka: Jotain hahtuvaa, ompeluun Cascade 220

Puikot: 4 mm

Viime viikkoihin on kuulunut mm. puuhommia, kasvimaan ja pihan syyshommia, ruokakokeiluja (tiesittekö, että kun on tarpeeksi typerä, jopa kanttarellin onnistuu sekoittamaan toiseen sieneen..), puoliviikkoinen ilman pyykinpesukonetta (arvostus nyrkkipyykänneitä esiäitejä kohtaan oli huipussaan samalla kun aloin ihan suosiolla kuluttamaan kertakäyttövaippoja koneettomana aikana), huoneen kokoinen pyykkivuori edellisen seurauksena ;), uusi olohuoneen matto, joka pakottaa imuroimaan vähintään joka toinen päivä, uusia nettijuttuja (liityin vihdoin Ravelryyn, jonka vuoksi piti opetella käyttämään myös Flickriä.. Toivottoman hidasta molempien käyttö!), ihanien syysilmojen ihailua, iloitsemista rauhallisista illoista (Tytöntyllerön iltahuudot ovat toistaiseksi ainakin hieman laantuneet), kuntoilua, joka ei tuota tulosta (päinvastoin, vaaka tuntuu aina näyttävän enemmän kuin edellisellä punnitsemisella), pieniä käsitöitä...

Tulkoon syys ja talvi!

2010-09-04T23:06:00.007+03:00

Olen huomannut syksyn merkkejä: halu polttaa kynttilöitä, polte lankojen pariin, sateet, koleus, ulos ei ole asiaa ilman kaulahuivia eikä pipokaan ole liikaa, flunssa, puut alkavat vaihtaa väriään, sisustusinto (nimim. juuri tein ellokselle verhomattolampputilauksen...), naapurin lapset pyöräilee kouluun ja takaisin, joululahjojen vilahtelu ajatuksissa, yms...

Tällaisen neuloin Tytöntyllerön päätä lämmittämään. Ihastuin malliin!

Ohje: Aviatrix

Lanka: SandnesGarnin Lanett kaksinkertaisena

Puikot: 4 mm ja 5 mm

Nappi: omasta jemmasta

Muutakin olen puikoilla pyöritellyt: jälleen yhdet villapöksyt. Näissä on riittävän korkea vyötärö, vieläkin korkeampi saisi olla. Harmittavan sopivan kokoiset vain tuli, kohta jäävät pieniksi. Eli uusia vaan puikoille ;).

Ohje: Villapöpät Ullasta

Lanka: Cascade 220

Puikot: 3,5 mm

Mitä tehtäis..?

2010-08-14T16:30:00.005+03:00

Mitä tehdä, kun ristiäisiin on aikaa viikko, valmisteluja ei ole aloitettukaan, mies on metsällä ja isovanhemmat hakevat Poikaviikarin luokseen lauantaipäivää viettämään?

Tietenkin silloin kannattaa käyttää aikansa lehtien selailuun, ylimääräiseen kahvi"hetkeen" sekä ennen kaikkea turhaan askarteluun!

No, ei tämä nyt täysin turhaa askartelua ollut, vaan harson taitteluohjeita kontaktimuovilla päällystettynä hoitopöydän yläpuolelle. Kuvat ovat babyidean sivuilta. Alunperin mielessä oli tehdä jotain taulua muistuttavaa ja tyylikästä, mutta hairahduin helpolle tielle ja lopputulos muistuttaa niitä ala-asteella tehtyjä ryhmätyötuotoksia. =) Onneksi tuon voi heivata menemään, kunhan taitokset ovat juurtuneet Miehenkin mielen syövereihin...

--

Kyllä minä muuten lopulta tajusin järjettömyyteni, otin itseäni niskasta kiinni ja leivoin satsin pikkuleipiä. Mitähän seuraavaksi?

Vaipanvaihto lapsen silmin

2010-08-12T20:47:00.008+03:00

Poikaviikari olisi innokas ottamaan valokuvia aina kun kamera vaan esiin otetaan. Tällä kertaa otin pari kuvaa uusista villavaippahousuista, minkä jälkeen herra kolmevuotias halusi myös kuvata. Nyt illalla kuvia selatessani huomasin pojan ottaneen kuvia koko vaipanvaihdon ajan ja kaiken lisäksi hänen ottamansa kuvat villavaippahousuista olivat PALJON parempia ja mielenkiintoisempia kuin vastaavat minun ottamat. Saanen siis esitellä: vaipanvaihtoa lapsen silmin (ja tietty ne uudet pöksyt).

Ohje: Blogista Tuhat ja yksi (t)yötä

Lanka: Cascade 220

Puikot: 3,5 mm (muistaakseni)

On meillä muutakin elämää kuin vaipanvaihto ;). Ollaan mm. hoidettu riistapeltoa, käyty kyyhkymetsällä, yritetty keksiä käyttöä kaikille kesäkurpitsoille (ja muulle sadolle), kyläilty, ihmetelty myrskyn kaatamia puita mummolareissulla, päätetty nimi vauvalle, palaveerattu papin kanssa, revitty rikkaruohoja, oltu onnellisia vesisateesta, maalattu vesiväreillä, laastaroitu pipejä, ostettu lisää laastareita, leivottu, luettu paljon satuja ja sarjakuvia (lähes aina, kun vauva syö), muisteltu Poikaviikarin vauva-aikoja...

Jos jollakulla on hyviä reseptejä kesäkurpitsalle, otamme ne enemmän kuin mielellämme vastaan!

Kestävää pestävää

2010-08-01T20:24:00.004+03:00

Tänään olen elämäni ensimmäistä kertaa kokeillut kestovaippaa (vauvalla). Jännityksellä odotimme, minkä sotkun saamme aikaan itse tehtyjen villavaippahousujen kanssa, mutta jännitimme turhaan! Hyvin pitivät kosteuden sisäpuolella.

Tässä ikuistettuna eka kyhäelmäni:

Ohje: Yhdisteltynä tätä ja tätä (F&F)

Lanka: Cascade 220

Puikot: 4 ja 4,5 mm

Huomasin ekan käytön viisastamana, ettei tällaisen aloittelijan olisi ehkä kannattanut alkaa yhdistellä kahta ohjetta, kun ei vielä ole tajua, millaiset vaipat on toimivia. Pissit onneksi pysyy sisällä, mutta järin istuvat eivät ole. Nyt onkin sitten työn alla tämä, ihan ohjeen mukaan tehtynä, tosin eri langasta. Päättelyä, pesua ja lanoliinitusta vailla ovat enää ;).

Nurmikko vihertää jo.

Liian suurta pientä

2010-07-28T20:53:00.005+03:00

Esittelen nyt kuitenkin ilman mallia nämä vauvalle neulotut jutut. Kuvista kun tuli "hiukan" edustavampia ilman vääntyilevää vauvaa, jolle raukalle puin neuletakin tällaisilla helteillä ihan vaan kuvia varten. Helteistä huolimatta neuletakki on pari kertaa kuluneiden kahden viikon aikana päässyt käyttöönkin. Myssy ei ole päässyt käyttöön jättimäisen kokonsa vuoksi ja materiaali huomioon ottaen tuskin käyttöön pääsekään (talvella tarvitaan toivon mukaan hiukan paksumpia myssyjä). Mutta tulipahan tehtyä...

Neuletakki

Ohje: SK 2/2010, malli 18

Lanka: Rosários 4 Ibiza
Puikot: En muista

Myssy

Ohje: Garnstudiolta

Lanka: Rosários 4 Ibiza

Puikot: En muista

--

En malta olla hehkuttamatta: Kasvimaani ensimmäinen kesäkurpitsa kehittyy! Tähän saakka olen vain ihmetellyt, kun kurpitsat kukkii, mutta kukat vain häviävät jonnekin. Tehostin hiukan kastelua ja heti alkoi tapahtua! JES!

Uutisointia

2010-07-17T11:34:00.003+03:00

Poikaviikarista tuli isoveli 14.7.2010 klo 10:54, kun Tytöntyllerö syntyi raskausviikolla 38+2.

Pituus: 48 cm

Paino: 3360 g

Pipo: 36 cm

Napapaitojen karttamiseksi

2010-07-07T21:14:00.008+03:00

Jopa pisimmän malliset toppini alkoivat muistuttaa napapaitoja päälläni, joten oli tartuttava härkää sarvista ja polkaistava pitkästä aikaa ompelukoneen kaasupoljinta. Silläkin uhalla, ettei tuotos päätyisi päälleni enää montaa kertaa.

Ohje: SK 3/2009, malli 19

Kangas: Eurokankaan palalaarista

Ja kun kaasun polkemisessa alkuun pääsin, niin ommella hurautettiin Poikaviikarin kanssa yhdessä housut poijalle minun vähälle käytölle jääneistä kotihousuista. Siitä jatkoin ompelemalla läjän kestoliivinsuojia tulevia koettelemuksia varten, uuden lookin keittiöön (verhokappa ja pöytäliina), pinnasänkyyn sijauspatjan ja anopille vuoden tilauksessa olleet kaitaliinat tahroja saaneesta pellavaliinasta.

Aikamoinen saavutus parille viikolle, kun ottaa huomioon, miten hiljaiseksi raskausaika on käsityörintaman vetänyt vuoden alkupuoliskolla. Lisäksi olen neulonut vauvalle, mutta siitä varmaankin lisää sitten jahka saadaann oikea malli esittelemään vaatekappaleita.

Kesän alku on siis mennyt lomaillessa, ensin kesälomaa ja nyt äitiyslomaa. Lomaa on vietetty kasvimaalla kykkien, siivoten (sellaisiakin koloja, joihin ei vielä puolentoistavuoden asumisen aikana olla kajottu), kaappeja järjestellen, vauva-ajatukseen totutellen (tällä viikolla olen vasta täysin tajunnut, että ihan pian tapahtuu), ulkoillen, herkutellen (tsot, tsot, sanoisi neuvolan täti, jos tietäisi), pyöräilyharjoituksin, kärpäsenmetsästäjää leikkien ja ihan viime päivinä ukkoskuuroja odottaen (alkaa sen verran tuskaisia nämä helleilmat olla ison mahan ja turpoavien jalkojen kanssa). Kerettiin Poikaviikarin sekä mummon ja papan kanssa Ähtärissäkin käydä eläimiä ihmettelemässä kesäkuun puolella.

Lahjuksia

2010-04-25T20:48:00.010+03:00

Pääsiäisen aikaan sisko perheineen muutti uuteen kotiinsa ja samaan syssyyn vietettiin uudessa talossa Poikaviikarin serkkutytön ristiäisiä. Tupaantuliaislahjaa perheelle, jolla jo on kaikkea, oli vaikea keksiä, mutta lopulta päädyttiin viemään leipälapio, sytykeruusuja (enemmän niitä oli kuin kuvassa näkyvät) ja pitkiä tulitikkuja ;). Ajatus lähti siitä, että tulisijoja heillä ei aiemmissa kodeissa ole ollut. Tulitikut naamioitiin kortiksi ja sytykeruusuja kastelin steariiniin matkustusta edeltävänä yönä.

Ristiäiskortti puolestaan näytti tältä (ja sen valmistuminen jäi lähtöaamuun):

Hernepussihan se on. Meidän nimet on peitetty kasteliinalla (vai mikä se on, jolla lapsen pää kuivataan kastamisen jälkeen..)

Malli: Omasta päästä

Kankaat ym. tarvikkeet: Kaappien kätköistä

Herneet: Lähikaupasta ;)

Yksi osa ristiäislahjaamme oli vaunupeitto, jonka virkkasin isoäidin neliöistä. Tämänkin valmistuminen meni niin viimetippaan, että kuvat jouduin ottamaan vasta sitten, kun olivat purkaneet lahjapaketin.

Malli: Omasta päästä perinteisiä isoäidin neliöitä

Lanka: Novita Nalle ja Novita Nalle aloe vera

Virkkuukoukku: nro 2,5mm

Alkuvuosi on ollut: Työntekoa, väsymystä, odotusta, joogaa, voimien ja jaksamisen palaamista, pihan suunnittelua, puutarhakirjojen lukemista, luonnon seuraamista, ajan nopean kulumisen ihmettelyä, pieniin hetkiin paneutumista.

Tammikuun lopulla muistellaan joulua

2010-01-21T20:25:00.007+02:00

Palatakseni vielä joulun muistoihin näin tammikuun jo vedellessä lähes viimeisiään (sain vihdoin siirrettyä kuvia kamerasta koneelle)..

Joulukortit, joiden kanssa noudatin jo tutuksi tullutta kaavaa: valmiiksi viimeisenä mahdollisena iltana, postilaatikkoon viimeisenä halvemman maksun aamuna.

Kuten kuvasta voi arvata tuli korteista melko muhkeita ja punainen joulukorttikuori irvisteli saumoistaan, mutta sain kuin sainkin kaikki kortit tungettua kuoren sisään (toista kuorta kun en enää kerennyt postista hakemaan). Yön ennen postitusta nukuin rauhallisin mielin tietämättä, minkä episodin onnistun aamulla keltaisella laatikolla järjestämään paksun kuoreni kanssa. Onneksi laatikolla ei ennen aamukuutta ollut ketään muuta; olisin hävennyt silmät päästäni, jos joku olisi nähnyt, kun yritän ängetä liian paksua kuorta väkipakolla aivan liian pieneksi suunnitellusta luukusta, huomannut, että kuori juuttui kiinni, nähnyt ajatuskuplani, kun mietin jätänkö kuoren vain paikoilleen, yritänkö vielä työntää vai ryhdynkö keplottelemaan sitä takaisin pakkasilmaan. Tässä vaiheessa alkoi jo pelottaa, että korttien tonttuset ovat pahoin vaurioituneita kulkuslakkeineen kaikkineen, mutta pienellä väkivallalla sain kuoren takaisin haltuuni, aukaisin sen ja sujauttelin tonttupostin pieni kuori kerrallaan keltaisen laatikon sisuksiin.

Ja sitten ainoa joululahja, jonka tein itse (eikä varsinainen lahjan käyttäjä ollut vielä jouluna edes syntynyt). Siskon loppiaisaattona syntyneelle tytölle neuloin nutun, jonka halusin antaa jo joulun aikaan, sillä seuraavasta käynnistä heillä päin ei ole mitään tietoa (toivottavasti jo parin viikon sisällä, haluaisin jo nähdä Poikaviikarin ekan tyttöserkun!).

Ohje: SK 4/2006, malli 6 ilman huppua

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Lanka: Jotain, jonka vyöte on kerennyt jo hukkua

Napit: Nappi ja nauhasta

Nyt on kaikki käsityöt ollut tauolla siitä saakka, kun tuon nutun sain valmiiksi. Kaikki energia on mennyt muuhun ja unta ei tunnu vain saavan riittävästi. Jospa tämä käsityörintamakin piristyy jahka päivä vielä hiukan pitenee.

Silloin, kun mittari ei vielä näyttänyt -28 astetta...

2009-12-28T16:44:00.007+02:00

Joulukin oli ja meni, ja koska en joulupukin konttiin neulonut juuri mitään, esittelen nyt pipon, joka valmistui pari kuukautta sitten. Kuvakin on otettu silloin, kun talvesta oli vain aavistus.

Malli: Lina

Lanka: Sandnessgarnin alpakka

Puikot: Ehkä 3 tai 3,5 mm (en muista enää)

Jouluna syötiin hulluna, tuskailtiin materialismia, tehtiin lumitöitä, kyläiltiin, jännitettiin syntyykö Poikaviikarin serkku jo jouluksi, pidettiin kinkkua yö uunissa, jossa oli pelkkä valo, unohdettiin laatikot jouluruokapöydästä (mutta syötiin niitä sitten joulupäivänä) ja lopulta myös rauhoituttiin ja nautittiin joulun tunnelmasta.

Mukavia välipäiviä kaikille!

Edit: Pipon kavennuksia tehdessäni huomasin, että myssystä on tulossa liian syvä, joten noudatin ohjetta kavennuksien osalta yhden mallikerran verran, vedin langan silmukoiden läpi ja kiristin kasaan. Hyvin toimii näinkin.

Kolmevuotiaan sukat

2009-12-03T20:22:00.003+02:00

Nämä sukat valmistuivat jo pari viikkoa sitten odotettuaan ensin muutaman viikon lankojen päättelijää (näissä olikin huimat neljä langanpäätä per sukka pääteltävänä..). Mallina hyväksi havaittu tiimalasikantapäinen 3o, 1n, jossa varren joustin jatkuu jalkapöydän päälle.

Malli: oma

Lanka: valkoinen Novitan Nallea, petrooli Sandnessgarnin alpakkaa

Puikot: 3mm

Poikaviikari on nyt 3 vee. Viikonloppuna oli synttärit. Viikonloppuun mahtui leipomista, ruuan laittoa, syömistä, miesten pikametsästysreissu, vieraita, sänkyjen siirtelyä, täyttöä ja tyhjennystä, ähkyyn syömistä moneen otteeseen, herkuttelua, saunomista, sähkömopon ääneen turtumista, sisälämpötilan kohoamista, kodinkoneliikkeessä palloilua ja viikonlopun tapahtumien muistelua.

Herätys(kello soi)!

2009-09-24T21:29:00.007+03:00

On tullut aika herättää bloggaus kesäunilta! Poikaviikarin sanoin: "Herätyskello soooiii!"

Tässä tänään valmistuneet pipo ja lapaset. Koska eivät ole itselle, uskalsin laittaa hieman epäminua olevaa koristusta. Pipon kukkanen on napilla yhdessä langankiertoreiässä kiinni, joten mahdollista irrottaa, jos ei tulevaa omistajaansa miellytä.

Ohje: Pipo on Pop

Lanka: Novitan Nalle kaksinkertaisena (kukka yksinkertaisella)

Puikot: 4 mm

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Ohje: Omasta päänupista, kukka Pipo on Pop-piposta

Lanka: Novitan Nalle kaksinkertaisena (kukat yksinkertaisella)

Puikot: 4 mm

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Syksy on jo pitkällä. Syksyn värit saa aina innostumaan uusista jutuista ja muuttuvista väreistä saa aina uutta innostusta käsitöihinkin. Loppukesästä aloin taas käydä ratsastamassa ja viime viikolla aloitin ihan uuden harrastuksen - joogan.

Kesä on kulunut töitä tehden sekä metsissä ja pihalla pyöriessä. Elokuun lopussa Mies aloitti koulun ja Poikaviikari siinä samalla päiväkodin. Arki rullaa taas...

Tiekokouksen lähestyessä

2009-06-29T21:59:00.008+03:00

Äidin pyöreä pöytäliina 70-luvulta (?) sai uuden elämän esiliinana. Tänään testasin uutta essua ensimmäisen kerran tositoimissa, kun leivoin omenamuffinseja huomista tiekokousta varten. Alkuun päästyäni jatkoin sisälämpötilan kohottamista parin leivän pyöräyttämisen verran. Essu hoiti hommansa, mutta on hieman hankalampi pukea kuin perinteisemmät versiot.

Ohje: SK 2/2009, malli 8

Materiaalit: Kaappien kätköistä

Accessories

2009-05-09T13:24:00.004+03:00

Viimeksi käydessään appiukko toi mukanaan joitain meidän vanhoja tavaroita, jotka ovat heidän varastossaan olleet useamman vuoden säilössä tilan puutteen vuoksi. Tavarat olivat lisääntyneet tällaisella rasialla:

Kuulemma Mies on tämän aikoinaan saanut omalta papaltaan. Mitään tietoa ei ole, kenen tämä alunperin on tai millaisen ompelukoneen tarvikkeita sisältänyt - saati minkä ikäinen mahtaa lommoinen ja hieman ruostetta ottanut peltirasia olla. Minä omin rasian itselleni ja se pääsee vielä tehtävään, johon on alunperin luotukin (ainakin lähelle sitä).

Vielä viimeinen kuva uudesta aarteestani. Vieressä viime kesänä raksavierailun tuotoksia. Kivi, jossa sementtiin painettu puolitoistavuotiaan Poikaviikarin käsi. Tämä pääsee kunniapaikalle, jahka saamme pihatöitä siihen malliin, että koristuksia kaivataan.

Koevedos

2009-05-03T13:07:00.003+03:00

Pidämme parin viikon päästä juhlat kaiken mahdollisen kunniaksi (tuparit on pitämättä, samoin minun valmistujaiset, minä saavutan neljännesvuosisadan ja poika neljännesvuosikymmenen merkkipaalun, kevät on parhaimmillaan, 2-vuotis hääpäivä lähestyy, jne..). Olen yrittänyt miettiä tarjottavia ja nyt tein koevedoksen voileipäkakusta uusimman Pirkan ohjeen mukaan. En ole koskaan ennen voileipäkakkua kokeillut, joten en uskaltanut suoraan juhlavieraille tarjottavaksi eka kappaletta tehdä.

Maisteltu ei vielä olla. Maku vasta ratkaisee saavatko juhlavieraat voileipäkakkua vai näkkileipää ;).

Vappuviikonloppu ollaan vietetty Poikaviikarin kanssa ihan kahden. Mies on auttamassa kaveriaan rakennushommissa. Ollaan oltu PALJON ulkona ja Poikaviikari on ihanan innoissaan auttamassa pihahommissa. Kärrää omilla kottikärryillään soraa yhtä matkaa minun kans, välillä leikitään ihan jotain muuta ja sitten taas jatketaan. Ulkona Poikaviikari myös leikkii paljon enemmän ihan yksin, joten sain viikonlopun aikana tehdä lapiohommia niin paljon, että rakot komistavat käsiäni.

Kaupassa käynnin kruunasi jäätelöt, jotka syötiin heti kaupasta ulos päästyämme. Sotkulta ei voinut välttyä, mutta aurinkoisen sään ja hyvän mielen ansiosta jäätelösotkutkin siivosi ihan mielellään.

Kortin koriste

2009-04-17T19:52:00.006+03:00

Pari viikkoa sitten vietettiin Poikaviikarin serkun 1-vuotissynttäreitä. Juhlapäivän aamuna tein kortin ja siihen kiinnitettävänhuopakankaisen koiran. Koiran kaavat piirsin itse, mutta mielessä oli SK 2/2009 -lehdessä näkemäni koira. Tarvikkeet löysin äitin kaappien kätköistä ja huopakankainen koira tarttui korttiin kiinnitettyyn tarranauhan palaseen ilman sen kummempia kiinnitysmekanismeja. Alempi kuva on veljeni, Poikaviikarin serkun isän, ottama.

Ohje: Omasta päästä, lehdessä näkemääni muistellen

Tarvikkeet: Äitin jemmasta, täyte isän kaapista

Juhlissa Poikaviikariin iski ujopiimä, portaat kiinnostivat aivan liikaa, huulet mutristelivat ja napa oli täynnä herkkuja. Juhlapäivän iltana saunottiin, pelattiin guitar heroeta ja dippailtiin kasviksia siskoni ja miehensä luona, ajettiin takas mummolaan ja nukuttiin muutama tunti. Poikaviikari saunoi mummon ja papan kanssa äitin ja isin kyläillessä.

Nyt aloitan (toivottavasti) rentouttavan viikonlopun! Raskas työviikko on takana.

Isomummo korkeella

2009-04-14T22:22:00.006+03:00

Tuli aika Poikaviikarin isomummon lähteä taivaan kotiin Miehen papan luokse. Poikaviikarin sanoin: "Isomummo korkeella". Kirkossakin osoitteli kohti korkealle nousevaa kirkon kattoa ja sanoi: "Isomummo tuolla". Hämmennystä pienessä miehessä kuitenkin herätti avoinna ollut isomummon arkku. Ohi kulkiessaan näki isomummon, näytti huolestuneelta ja sanoi: "Isomummo pipi". Vaikeita asioita ovat niin isoille kuin pienillekin.

Hautajaisiin neuloin Poikaviikarille slipoverin.

Ohje: Hieman muokattu SK 10/2008, malli 10

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3,5 mm ja 3,0 mm

Arvontavoitto

2009-02-22T13:28:00.004+02:00

Voitin AnniKaisen blogissa arvonnan ja alkuviikosta postilaatikosta löytyi mielenkiintoinen paketti, jonka sisältö näytti tältä:

Kirja Takamaan torpparit, joka on julkaistu vuonna 1890. Kannessa mainostetaan "Uusi painos!". Kannen sisäpuolella on lappu, jossa kerrotaan lainakirjaston ohjesäännöistä mm. "jos lainaaja on kirjaston hoitajalle tuntematon, hän tuokoon esille todistajan, joka vakuuttaa hänen oikeutensa lainaamiseen ja on samalla takauksessa kirjan takaisin tuonnista." Upea! Kirja pääsee hyllyäni koristamaan. AnniKainen ehdotti sen sopivan myös askartelumateriaaliksi, mutta eihän tuollaista aarretta raski päästää edes samaan huoneeseen saksien kanssa!

Lisäksi paketissa oli pieniä huopasydämiä, joita saatan hieman käsitellä liimalla, jotta pääsevät magneeteiksi jääkaapin oveen. Ja kortti - sekin on antajansa tyyliä. Lienevätkö hiihtävät leidit peräti AnniKaisen sukulaisia?? Vielä suuri kiitos AnniKaiselle paketista!

Eilen: Ravintolaillallinen, ähky, Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä, popcornia, uusi ähky ennen entisestä eroon pääsyä, sauna ja nukahdus saman tien kun pää osui tyynyyn.

Tänään: Pitkään (melkeen kahdeksaan!) nukkumista, laskiaispullien leipomista, mäkikisoja ja kohta luvassa vielä pilkkimistä, jäällä kävelyä, makkaran paistoa ja niiden kermapullien syömistä.

Edit: En ymmärrä, miksi nuo kappalevälit ei toimi...

Cousteau ja kalakukko

2009-02-12T13:27:00.005+02:00

Paljon ennen joulua lupasin tehdä luokkakaverille pipon, kunhan hän ostaa haluamansa langan. Tänään koitti sitten viimein se päivä, että hän sai pipon käyttöönsä. Aika hyvin, ei edes lumet ole vielä sulaneet pois!

Malli: Typyn Jacques Cousteau -pipo

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm pyöröt ja sukkapuikot

Poikaviikarikin halusi kokeilla pipoa. Aika muhkea, eikö? ;)

Tänään: ihanan rauhallinen ja leppoisa aamu, pitkään loikoilua, kangaskaupassa pyörimistä (en löytänyt mitään mukaan otettavaksi), pipon luovutus, pullakahvit kahviossa (palkkioni pipon tekemisestä).

Luvassa vielä: ulkoilua, porkkanapiirakan leipomista, eilen tehdyn kalakukon syömistä, yövieraita.

Juhlan paikka!

2009-02-09T22:25:00.002+02:00

Sain työpaikan! Ja aivan oman alan sellaisen! Ja kaiken lisäksi vakituisen laatuaan! En voi vieläkään täysin uskoa hyvää onneani. Paperinen iiris juhlistamaan tapahtunutta (malli täältä):

Tähän päivään on kuulunut autoleikkejä, täytekakun tekoa, origamia, korttiaskartelua (ylläri, ettei taaskaan kortista kuvaa), leikkelyksiä (Miehen lempikalsarit ;), synttärivierailu yllätyksenä papalle, hupsun hauska automatka, lisää origamia, pirtelöä, täysi kuu.

Valmistumisia

2009-01-21T17:26:00.006+02:00

Paljon on valmistunut sitten viime bloggauksen. Käsitöitä tosin vähemmän. Uusi kotimme valmistui ennen joulua, joten joulu(aatto) vietettiin ensimmäistä kertaa ihan omassa kotona. Jouluruuatkin tehtiin ekaa kertaa ihan itse eikä kuokittu vanhempien pöydissä kuin vasta joulupäivänä ;). Uusi koti on vaatinut veronsa käsityöharrastukselta, niinpä jouduttekin tyytymään kuvattomaan postaukseen.

Minäkin valmistuin ennen joulua, joten enää en ole opiskelija vaan työtön kotiäiti. Toivottavasti asiantilaan pian tulee muutos! Valmistumistani aion juhlia jossain vaiheessa kevättalvea, joten ompelukone huutaa juhlapukukangasta neulan alle. Kaikeksi onneksi sain lahjakortin kangaskauppaan joulupukilta. Lahjakortille olisi tosin myös verhokangaskäyttöä, sillä muutamat ikkunat uudessa kodissa ovat vielä vailla vaatteita.

Itse autoin joulupukkia itse tehdyillä lahjoilla vain yksien sukkien verran - ja nekin jäi kuvaamatta! Veljen vaimo oli lahjonnan kohteena ja veljelle annoin haasteen kuvata sukat. Hänet tuntien kuvaaminen saattaa jäädä ensi talveen tai jopa unohtua kokonaan ;).

300 kuvan pyörähdys

2008-12-06T13:01:00.006+02:00

Tämän sain valmiiksi asti viikko sitten. Kuvaushommat ei vaan nykyisellään ole kovin helppoja, kun Mies viettää ainakin kaiken valoisan ajan rakennuksella (onneksi pian jo muutetaan!). Siellä siis eilen pyörähdin kameran kanssa ennen kypsyysnäytteeseen menoa ja kamerassa oli pyörähdyksen jälkeen 300 kuvaa! Kuvia selatessa vain huomasin, ettei määrä korvaa laatua.

Ohje: Cavern Cardigan

Lanka: Sandnes alpakka

Puikot: 3,5 ja 4 mm pyöröt

Solki: Nappi ja nauhasta

Ylitin taannoisen ongelman pingotuksen kanssa neulaamalla takin raakasti kaksinkerroin alustalle. Sivuihin tuli pienet taitokset, jotka kyllä ovat jo tasoittuneet käytössä. Tykkään tästä kovasti! Alpakka on niin ihanan pehmeää ja laskeutuvaa. Ja lämmintä! Onneksi en tehnyt pitkiä hihoja! Ensimmäinen neuletakki, johon olen niin tyytyväinen, että pääsee ihan tosikäyttöön.

Jacques Cousteau vs. Sam Dingle

2008-12-05T17:50:00.004+02:00

Pari viikkoa sitten Miehellä oli nimipäivä, joten edellisenä päivänä aloitin Jacques Cousteau -pipon Typyn ohjeella. Pipo valmistui nimipäivän iltana (eli jälleen kerran viime hetkellä). Tänään sain vihdoin kuvia piposta, ja kuvista huomaa, että kovaan käyttöön on pipo päässyt. Oli niin likainen jo, että puistelut ja tomutukset ei meinanneet mitään!

Ohje: Typyn Jacques Cousteau -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3,5 mm pyörö ja sukkapuikot

Tein naisen koolla, vaikka Miehellä ei mikään pieni aivojen suoja ole. Silti pipo on kuulemma jo vähän liian löysä. Täytyy katsoa, mitä se pesukoneesta sanois. Ainiin, neuloessa kauhistelin päälaelle muodostuvaa Sam Dingle -huippua, mutta ei sitä näköjään käytössä olekaan - onneksi!

Poikaviikarin 2-vee-synttärit meni hyvin lukuunottamatta eteisen mattoa, joka joutui pesuun synttäriaamuna joutuessaan pienen chihuahuan miinoituksen uhriksi. Mainitsemisen arvoista on myös appiukon synttärivaatteet: Mun tekemät farkut oli kelvannut muuallekin kuin kalastukseen ;)!

Hätähuuto!

2008-11-23T14:38:00.005+02:00

Tarvitsen apua! Sain Cavern Cardiganin neulottua, edessä vielä viimeistelyt. Miten kummassa tuon yhtenä kappaleena neulotun takin saa siististi pingotettua? Mahdoton tehtäväkö?

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun koulu on vienyt aikaa ja ikuisuusprojektit etenevät niin hitaasti. Lisäksi tähän aikaan vuodesta on niitä tontun apurin töitä, joista ette ennen joulua tule mitään kuulemaan.

Meillä on ensi viikolla 2-vuotissynttäribileet. Aivan uskomatonta, että meidän vauva on jo niin iso poika. Tässä vielä kuva kahden vuoden takaa.

Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista...

2008-10-26T21:23:00.006+02:00

Lauantaina juhli Miehen kaveri valmistumistaan maalariksi. Kun kaupoista ei sopivaa lahjaa löytynyt, piti Miehen alkaa askarrella mun kanssa. Kortti on siis minun kätten jälkeä, snapsilasilasta taasen Miehen tuotoksia.

Idea snapsilasitarjottimeen lähti muutaman vuoden takaisesta lahjasta Miehen isälle. Hän on muurari, ja kultasepän liikkestä löytyi muurauslastaan toteutettu snapsilasitarjotin. Maalarille vastaavaa ei löytynyt valmiina, joten Mies osti lastan, kaiversi siihen sopivat kolot valmiina ostetuille laseille ja maalasi kultamaalilla.

Minä toteutin itseäni näpertämällä pienoismallit maalarinteippirullasta ja maalaustelasta. Korttia koristaa myös Tikkurilan Kaunis Koti -värilastu, jonka kahta reunaa kiertävät paperisuikaleet ovat kuvastavinaan maalarinteippiä.

Harmillisen huono kuva, mutta (kuten tavallista) kortti oli valmis puoli tuntia ennen lähtöä, ja sen jälkeen oli vielä meikattava yms., joten aikaa kuvausjärjestelyille ei liiemmin ollut. *seliseli*

Parastaikaa

2008-10-23T20:28:00.004+03:00

Poikaviikari sai uudet villasukat lämmittämään varpaita kumpareitten sisällä. (Alempi kuva kuvastaa pienten jalkojen kuvaamisen haasteellisuutta ;) ).

Malli: ei ole

Lanka: Novita Wool

Sukkapuikot: 3 mm

Malli on ihan perustavis, jonka olen viime talvisissa sukissa hyväksi kokenut. 3 oikeen 1 nurin -joustinta, joka jatkuu jalkapöydän päälle, kaiken kruunaa tiimalasikantapää.

Tänään: opparia, työnhakua, piilosanan vihjeen pohdintaa, turvatarkastus (minä piippasin!), uusi ajokortti, kahvia, piilosanan vihjeen ratkaiseminen (otsikko viittaa tähän), heppaleikkejä, pari kyyneltä Sairaala-sarjan parissa, pyhäruokaa torstaina, pallomaha.

Ikuisuusprojektin raastava loppu

2008-10-18T20:48:00.010+03:00

Miehelle tekemäni housut osoittautuivat liian pieniksi kohdehenkilölleen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Virhearviosta johtuen järjettömällä innostuksella aloitettu farkkuprojekti meinasi kuihtua vallan kokonaan kasaan. Farkun raakileet makasivat kaapissa pari kuukautta hautautuen koko ajan alemmas uusien kangas- ja lankapussukoiden alle. Viikko sitten kaivoin kaappia, farkut osuivat käteen ja pääsivät jälleen paininjalan kanssa läheisiin tekemisiin. Myös raastinrauta otti hieman matsia farkkujen kanssa.

Malli: SK 8/2006, malli 7

Kangas: Eurokankaan palalaarista jälleen

Mallina kuvissa Miehen isä, joka on rakennusprojektimme aikana laihtunut sopiviin mittoihin näitä housuja ajatellen. Lahjoitin housut hänelle, vaikka eivät ehkä ihan tyylisensä olekaan (kulutuksineen kaikkineen). Jos vaikka kalastusreissuille...

Tänään oli jälleen mukava lomapäivä, sillä vietettiin aikaa koko perheen voimin. Tähän päivään mahtui mopoja, kylmää ilmaa, lämmintä makkaraa, pillimehuja, lisää mopoja, siililapaset, pallon heittoa koiralle, kaksinkerroin naurua, hassuttelua, matkimista, vesisadetta...

Lomailijat

2008-10-17T13:29:00.008+03:00

Malli: Raitajakku, SK 9/2007, malli 3

Kangas: Ohut trikoo Eurokankaan palalaarista

Malli: Myssy Dropsilta

Lanka: Novita Pop

Puikot: 6 mm:n sukkapuikot

Ollaan oltu syyslomalla Poikaviikarin kanssa. Lomaan on kuulunut leipomista, keksejä, vesisadetta, kauniita päiviä, satoja kauniita ruskan sävyttämiä lehtiä Poikaviikarin ojentamana, piirtämistä (enimmäkseen ei paperiin..), käsitöitä (ikuisuusprojekti-farkut edistyy), pieleen menneitä ideoita, purkamista, siivousta ja tänään koko perheen yhdessä oloa.

Käytiin rakennuksella katsomassa, miten taas on pinnat vaihtaneet väriä ja sitten isossa kaupassa koko perheen voimin. Rakennukselta siis nuo kuvat (eihän meillä kotona noin siistiä ole ;) ).

PS. Mulla on kaulassa Poikaviikarin tekemä äitienpäivälahja viime keväältä - ihana!

Siili-van-tuu-trii-ppuu kyltissä

2008-10-09T11:00:00.005+03:00

Siilit veivät minut tutkimusretkelle lähilammen rannalle. Sieltä löytyi mm. "KAAPELI"-kyltti...

...sekä kivi, joka ei selvästikään ollut vierinyt vähään aikaan...

Malli: Silmukkamäärää ja suhteita otettu Virkun blogista

Lanka: Tee Tee Alpakka

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: 2 vee

Aloitin Virkun mallin mukaan tekemään itselleni lapasia, mutta kesken kaiken iski tarve Poikaviikarin lapasiin, joten lapasten (ja kaiken muun keskeneräisen) välipalatyönä virkkasin pojalle uudet vanttuut. Käytin siis koko vanttuissa suuaukkoa lukuunottamatta kohopylväitä, jotka olivat mulle uusi tuttavuus. Niiden ansiosta lapasista tuli vanttuut (jotka on mun mielikuvan mukaan paksummat kuin lapaset). Ja nyt mulla rallattaa koko ajan päässä "vanttuut riippuu naulassa..."

Koristetta mietin monta päivää. Kokeilin eri juttuja - virkkaamalla mopoa, autoa, kirjomalla samoja - eikä mikään tuntunut onnistuvan! Lopulta hahmottelin paperille siilin ja yritin kirjoa mallin mukaan. Erilaisethan niistä tuli, mutta nyt en jaksa enää purkaa...

Lisää tähtiä tähtisilmälle

2008-09-28T22:29:00.003+03:00

Raitapaidan uusintayritys. Vielä ei ole tietoa, onko tulos parempi kuin edellisellä kerralla - aamu jännittää jo ;). Päätin tuhota edellisen paidantekeleen (kaula-aukon korjaaminen sopivaksi tuntui liian ikävältä ajanviettotavalta) ja leikkasin siitä vapaalla kädellä tähden koristamaan uusintapaidan rintaa.

Malli: Muokattu SK 11-12/2006, malli 4B

(jos joku tarkistaa, niin joo, yöpaita se on ;)

Koko: 100 cm

Kangas: Sama Eurokankaan raitatrikoo kuin edellä

Kuvausrekviisitaksi oli ihan pakko ottaa viirivehkasta kukka, kun niitä tuntuu nyt riittävän. Ja kukan lehti peittää sopivasti rumat ompeleet tuolta kaula-aukon nurjalta puolelta =).

Käytiin tänään rakennuksella katselemassa, kuinka koti edistyy. Sisällä oli mukavan lämmintä (olivat uunia lämmittäneet), ulkona hampaat kalisi ja puut taipuivat syystuulen edessä. Onneksi oli Poikaviikarilla uusi (jo hiukan nukkaantunut) Shedir lämmittämässä korvia! Itselle pitäis jonkinlainen päänlämmittäjä vielä tehdä ennen tositalvea.

"Eimamu"

2008-09-26T21:27:00.003+03:00

Huoh, vastoinkäymiset käsitöiden saralla tuntuu aina yhtä ikävältä. Ja korjaustoimet aina yhtä vastenmielisiltä. Eilisillan väkersin Poikaviikarin nukahdettua raitapaitaa pojalle (ilman kunnon kaavoja). Sain valmiiksi ja menin nukkumaan. Aamulla vessassa ollessani kerroin pojalle, mitä illalla tein ja neuvoin hakemaan uuden paitansa 0mpelukoneen päältä. Poika teki työtä käskettyä ja juoksi ihan hirmu innoissaan takas vessaan paitaa heiluttaen ja silmät pyöreenä huuteli "paita, paita!". Olin tietenkin hirmu otettu moisesta innostuksesta, mutta annas olla, kun alettiin uutta paitaa sovittamaan... Pääaukosta oli tullut niin pieni, ettei mahtunut kaikkien kikkaroiden ylitse! Poikaviikari siihen totesi "Eimamu" (suom. Ei mahu).

Illalla halusin nähdä, olinko onnistunut kaavojen muokkauksessa pääaukkoa lukuunottamatta millään lailla ja leikkasin kahden sentin viillon kaula-aukkoon. Paita mahtui ja oli sopiva (siis jos ei katso sitä kaula-aukon viilto)! Nyt pitäis vaan jollain lailla motivoida itsensä tekemään tarvittavat muutokset kaula-aukkoon.

Malli: Pienennetty (ja samalla vahingossa muokattu) SK 3/2007 mallista 17

Kangas: Trikoo Eurokankaasta

Tähtipää

2008-09-23T20:26:00.004+03:00

Eilen illalla valmistui tämä palmikonvääntelypipo. Kun olin neulonut neljä senttiä, muistin, että neuloin myös viime syksynä pojalle myssyn samasta langasta ja se nukkaantui jo eka käytössä! Päätin kuitenkin olla välittämättä asiasta - olen nähkääs kyllästynyt ainaiseen purkamiseen. Samaisesta kyllästymisestä johtuen voitte bongata virheen mallikuviossa. Taidokkaasti onnistuin hyppäämään mallikartassa parin rivin yli ennen kuin kuvio oli vielä ihan hallussa.

Malli: Shedir by Jenna Wilson

Lanka: Regia Silk 4-ply

Puikot: 3,5 mm pyörö ja sukkapuikot sekä

palmikkopuikon virkaa toimittanut coctailtikku

Poikaviikari sai pipon aamulla hoitoon lähtiessä päähänsä ja sanoi sen olevan "i-na-na" (kröhöm, ehkä äiti ihan pikkasen johdatteli...). Sai pipo ensimmäisenä elinpäivänään myös kehuja, joita en ainakaan myönnä johdatelleeni.

Huomatkaa alemman kuvan lapaset, jotka on viime talvena samasta langasta neulottu. Poikaviikarin ekat peukalolliset lapaset, jotka alkaa jo käydä pieneksi.

Kuvaukset suoritettiin rakennuksella. Kuvaushetkeen mahtui kameran väliaikainen hukkuminen, aurinkoa, naurua, mopon pärinää, käsi kädessä juoksua hiekkatiellä, kivillä kiipeilyä, puolukoiden maistelua, kodin valmistumisen ääniä...

Kahvitellen ranteet kipeiksi

2008-09-14T20:50:00.005+03:00

Sain äidiltä kesällä pussillisen mummon vanhoja villa(?)lankoja. Langan merkistä tai koostumuksesta ei ole mitään tietoa. Kerällä olivat, muovit päällä ja muovissa oli tarra, jossa luki "kaffe braun". Langoista tuli ensimmäisenä mieleen kassi, ja kun siskon syntymäpäivä alkoi lähestyä, piti laittaa koukku viuhtomaan.

Malli: ei ole

Lanka: todennäköisesti jostain 15 vuoden takaa, 4 kerää

Koukku: 3,5 mm

Vuorikangas: Huutonetin kautta jotain puuvillasekoitetta

Helmet: Askartelukulmasta

Koko: noin 25cm * 20cm * 3,5cm

Kassi valmistui synttäreitä edeltävänä iltana kymmenen aikaan (tavoilleni uskollisena..) ja synttäriaamuna kävin vielä ostamassa täytettä kassiin. Lanka oli melko paksua ja jäykkää, joten kassi sai mukavan ryhdikkään ilmeen. Langan jäykkyydestä johtuen sain ranteet kipeäksi virkkaamisesta, joten etenin vain pari riviä kerrallaan ja työ vei kokonaisuudessaan pari viikkoa aikaa.

Synttärit oli kivat! Lentopalloa, lentokoneita, ulkoilmaa, mökkitunnelmaa, savun tuoksua, hyvää syötävää ja kahvit lämmittämään kylmää nenänpäätä.

Hääjuhlan jälkimainingeissa

2008-08-23T22:59:00.005+03:00

Oli vielä aivan pakko ihan samalle päivää tulla esittelemään nämä jo aiemmin mainitut juhlapuvut (minun ja Poikaviikarin).

Mekon malli: Moda 2/2008, malli 2

Kangas: Savon Palasta (taftia?) sekä helmarypyt organzaa Eurokankaasta

Yläkappaletta pidensin hieman, kun lakanakankaasta tehty "koevedos" antoi siihen aihetta. (Koskaan ennen en ole mitään koeompeluita eri kankaasta tehnyt, onneksi nyt tein...) Tämän mekon myötä tajusin myös piilovetoketjun idean, kun ohjeessa oli erikseen mainittu, että ommellessa paina hammastus kangasta vasten. Enhän minä ennen ollut tajunnut, että se hammastus liikkuu ja ompeleen saa sillä tavalla ihan sinne juureen.

Sitten pojan pukuun:

Liivin ja housujen mallit: SK 10/2006, mallit 16 ja 18

Kangas: Ohut vakosametti Savon Palasta ja vuorikangas liivissä

Poikaviikari oli mukana ostamassa tarvikkeita näihin vaatteisiin ja sai itse valita napit liiviin ja housuihin (parista vaihtoehdosta). Napeissa on lentokoneen kuva (valitettavasti Miehen otoksissa ei yhtään lähikuvaa), joten housuissa olevaan taskuun halusin myös lentokoneen kuvan ja ompelukoneella sen surautin Miehen piirustuksen mukaan. Taskustakaan ei lähikuvaa ollut, joten joudutte tyytymään rakeiseen ja sumuiseen lähennettyyn kuvaan - sorry!

Häät olivat ihanat, ruoka hyvää ja Poikaviikarilla leikkikavereita (hän juoksikin sitten koko päivän...). Päivän saldona korkkarijuoksusta kipeät jalat, paljon kehuja molempien asuista (erityisesti Poikaviikarin) sekä yksi pieni auton pakoputkeen työnnetty käsi, jonka mummon kanssa kävivät pesemässä.

Jännitystä elämään!

2008-08-05T13:30:00.003+03:00

Huh, mikä jännittävä tunti onkaan takana! Vieläkin kädet tärisee ja hengitys katkeilee ;). Leikkasin nimittäin mekkokangasta Poikaviikarin ollessa kauneusunillaan, ja kangas on ylellisintä (tai ainakin ylellisimmän oloista), mihin ikinä olen saksia uskaltanut kokeilla.

Keskeneräisten käsitöiden kasa vaan kasvaa. Aina jotakin teen hiukkasen eteenpäin, mutta valmista ei tunnu mistään tulevan. Jospa nämä juhlavaateompelukset saisin ennen miehen serkun häitä tehtyä *koputtaa puuta ja päätä ja puupäätä*. Ihan hävettää tuo pitkä lista sivupalkissa...

Housujen muodonmuutos

2008-07-29T22:31:00.006+03:00

Lähtötilanne: Lököttävät, istumattomat ja karmean väriset pellavahousut.

Toimenpiteet: Lahkeet poikki, sisäsaumat auki, hiukan lisää saksimista, pari kiilan mallista palasta ylimääräisistä lahkeista, pari surautusta ompelukoneella.

Lopputulos: Kivan värinen, ihanan kevyt hellehame. (huom! väri ei muuttunut, mutta se mikä housujen värinä tuntui vieraalta, voi hameessa näköjään olla i-h-a-n-a)

Housut ostin muutama vuosi sitten H&M:ltä ja olen pitänyt niitä kokonaiset kaksi kertaa housuina jalassa. Hameesta sensijaan tuli nyt mun lemppari! Takakappaleeseen tuli tuollanen pieni huippu (vahingossa), mutta pidän siitäkin paljon, eikä se näytä lopputuloksessa vahingolta.

Kuvausympäristönä tällä kertaa rakennustyömaa. Ollaan viimeviikkoina harrastettu Poikaviikarin kanssa tuota rakennuksella vierailua, vaikkei se ihan lähellä olekaan (15-20 minuutin automatka). Poika tykkää ja äiti tykkää, kun poika tykkää. Ja isikin tykkää. Mukana ei tarvitse olla edes leluja, kun esimerkiksi kivien tiputtelu tyhjään sankoon vie huomion moniksi minuuteiksi.

Kirjatut haaveet

2008-07-28T12:02:00.003+03:00

Saanen esitellä: vihkonen, johon kirjaan ylös käsityöideat, jotka muuten hukkuisivat aina uusien ideoiden mereen.

Ohje: ei ole

Kangas: Joustava "farkkukangas" Pala-Paronista

Kun kerrankin tein jotain sellaista, mitä ei pidetä päällä, saatoin laittaa (jopa minusta löytyvän) söpöstelyvaihteen päälle. Sitä vaihdetta käytän myös korttiaskartelussa, jota harrastan aina silloin, kun tuttujen merkkipäivät lähestyvät. Meidän perhe harvoin lahjoittaa ostokortteja.

Voitte uskoa, että tämän vihkon käyttö on kovaa! Ja vihkoa selatessa - ikävä kyllä - ei vastaan tule kovinkaan monta ideaa, jotka olisin toteuttanut.. Mutta kyllä sieltä aina silloin tällöin jonkun vanhan ajatuksen nappaan ja pistän toteutuksen päälle.

Sisulla neulottu, kaapin perukoilla hautunut

2008-07-27T21:33:00.006+03:00

Tämä on toinen niistä, jotka odottivat nappeja jokin aika sitten. Neuloin tätä reilu vuosi sitten, ja jo neuloessa huomasin, ettei tästä tule sellainen kuin odotin. Motivaatio oli hukassa, mutta neuloin sinnikkäästi kappaleet valmiiksi. Irrallaan olevat kappaleet joutuivat kuitenkin kaikkine langanpäineen kaapin perimmäiseen nurkkaan, sillä viimeistelyvaiheessa edes sisu ja sinnikkyys eivät voineet korvata puuttuvaa motivaatiota.

Nyt, noin vuosi neulomisesta, muistin valmiiksi neulotut palaset. Tai itse asiassa en muistanut olinko neulonut kaikki osat valmiiksi, mutta päätin, että jos kaapista löytyy kaikki tarvittavat palat, kokoan ne valmiiksi takiksi - olipa sitten kuinka vähän minun tyyliä tahansa. Ja nyt se on valmis. Ja mitä useammin olen valmista takkia vilkaissut, sitä enemmän se tuntuu siedettävältä ja ehkä voisin sitä vaikka jollain kauppaanpyöräilyreissulla päällä pitääkin ;).

Ohje: Alpakkajakku Garnstudion sivuilta
Lanka: Novita Tennessee

Puikot: kääk, ehkä jotain 3,5 ja 4 mm (ei voi muistaa)

Kauluksen tein ohjeesta poiketen ainaoikeaa, kun ajatus rullaantuvasta sileänä neulotusta reunuksesta ei innostanut.

Tämä päivä meni tietokonetta tutkiessa. Aamulla Poikaviikari livahti tutkimaan juuri aukaistua läppäriä. Hain pojan heti pois, mutta kun parin tunnin kuluttua kerkesin koneelle istahtamaan, kymmenen näppäimen toiminto oli muuttunut! Eikä edes niin, että toiminto olisi vaihtunut jonkin toisen näppäimen toiminnon kanssa, vaan kahdesta näppäimestä tuli sama numero/kirjain, joten kirjoittaminen oli melko haasteellista (lue: mahdotonta). Onneksi Mies keksi paikan, mistä ongelma saatiin korjattua.

Huomatkaa, pääsin tällä kertaa ulos kuvattavaksi - saavutus sinänsä ;) !

Villiä kuosia

2008-07-25T12:19:00.007+03:00

Tämän hamekankaan ostin talven pimeimpinä hetkinä - mikä lie päätä viirannut. Paininjalan alle kangas pääsi alkukesästä, kun sain uuden ompelukoneen (se taas on tarina erikseen, kauppias sai höynäytettyä miehen, kun vietiin 30 vuotta vanhaa konettani huoltoon. Astuttiin ulos kaupasta ja hups - meillä oli mukana tuliterät ompelukone ja saumuri...). Kertaakaan en vielä julkisesti ole tätä hametta päällä pitänyt, vaikka nyt valokuvista katsoen ei se niin pahalle valkoisen paidan kanssa näytäkään.

Äidin pomppiminen sängyllä oli pellavapäästä valtavan hauskaa!

Ohje: SK 8/2007, malli 11

Kangas: vakosametti Eurokankaasta

Kuvat ovat taas tärähtäneitä, eikä niistä taida paljon selvää saada... Otankin nyt tavoitteeksi, että saisin vastaisuudessa miehen ulos kuvaamaan tuotoksiani...

Frist neuloo

2008-07-24T20:42:00.010+03:00

Teoria miehistä on torstain "pakko katsoa". Tänään sainkin sitten tiirailla, kuinka Marin kuljetti koko jakson ajan neuletyötä mukanaan (ja jopa ihan oikeasti neuloi, mikä taas näytti kummalliselle ja monimutkaiselle ;) ). Jakson alussa hän neuloi huivia, kun ei kuulemma muutakaan osannut, mutta lopussa selvisi, että projekti oli matkan varrella muuttunut ja tekeillä olikin paidan hiha. Marin Fristin innoittamana esittelen omat hihani.

Ohje: Mrs. Darcy Cardigan
Lanka: Rosários 4 Ibiza kaksinkertaisena
Puikot: 5 ja 5,5 mm (muistaakseni)
Napit: Nappi ja nauha:sta

Lanka on aivan ihanaa! Niin pehmeää ja värikin on jännä! Sisarukseni jaksavat muistutella, kuinka inhosin keltaista väriä kaikissa muodoissaan vielä joitain vuosia sitten (ja nyt meille on tulossa jopa keltainen talo!).

Neuloessa olin varma, että olen tekemässä itselleni liian pientä neuletta, joten lisäsin etukappaleisiin pari silmukkaa kumpaiseenkin. Voitte arvata, mikä oli lopputulos! Lörppö mikä lörppö. Jouduin vetämään kappaleet limittäin ja tuplaamaan nappien määrän. Ostin jo epätoivossani vetoketjunkin ja suunnittelin, että taitan etukappaleiden reunoja kaksin- tai kolminkerroin ja laitan kiinnityksen vetoketjulla, mutta napit veivät lopulta kuitenkin voiton. Nyt vaan etuosa vetää jotenkin ihmeellisesti ja ylempää reunat lörpöttää (tämä on syy siihen, miksei edestä ole kunnon kuvaa), joten tiedossa taitaa olla vielä pientä fiksailua (tai sitten unohdan tämän projektin autuaasti kaapin perimmäiseen nurkkaan ja jatkan eteenpäin...).

Vähän harmittaa, kun koko neulomisen ajan ja vielä silloinkin, kun nappeja odottelin olin ihan varma, että tästä on tulossa pitovaate ja olin vallan ihastunut malliin, mutta nyt tämä ei sitten niin täydellinen olekaan. Ei kai auta kuin jatkaa harjoittelua...

Ptruuuu, polle, pakitahan...

2008-07-16T20:39:00.003+03:00

Tämän illan käsityöt on siis suurinpiirtein tässä:

Olen purkanut parikymmentä senttiä neuletakkia, kun totesin, ettei ostamani lanka tule riittämään koko projektiin (opinkohan koskaan ostamaan materiaaleja ylimäärin?). Kaivoin tämän ohjeen kätköistäni ja se on kuin tehty tälle langalle (näin sanoo affen, joka vielä toissapäivänä hyppi innosta tasajalkaa itse suunnittelemaansa mallia neuloessa...). Tänään alpakkalangasta on siis tulossa Cavern Cardigan - huomisesta ei vielä kukaan tiedä.

Aiemman postauksen nappien kuulumisia: Napit ovat edelleen yhtä surkeassa jamassa kuin viikko sitten. Kyllästyin odottamaan. Tänään oli käyntiä kaupungilla, joten lykkäsin pojan rattaissa nappikauppaan ja vailla häivähdystäkään omantunnontuskista ostin molempiin neuletakkeihin ihan tehdasnapit! Nyt ne olis siis valmiit, mutta kuvat antavat odottaa itseään.

Hassu juttu muuten. Odotin hirmuisella innolla sen keltaisen takin valmistumista ja pitoon pääsyä. Nyt, kun se valmistui, en osannut sitä edes vaatekaappiin laittaa, vaan se makoilee vieläkin tuolla keskeneräisten käsitöiden joukossa enkä ole sitä päälläkään käyttänyt kuin sovittaessa.

Mutta kuvia on siis luvassa!

Veneilytuliaiset

2008-07-11T09:57:00.008+03:00

Saatiin kutsu veneilemään ja mökkeilemään kahden kaveripariskunnan kanssa. Tuomisaskartelut jätin tietenkin viimeiseen iltaan ja eilen klo 22.30 valmistuivat nämä pussukat, jotka saavat tänään täytteekseen jotain kilisevää sekä pikkupurtavaa.

Ohje: SK 11-12/2007, malli 19

Kangas: Puuvillakankaita Eurokankaasta

Alemmassa kuvassa pussin täytteenä vilahtaa taas se Muiriksi muotoutumassa oleva Vivaldi.

Tuosta päälliskankaasta oli tulossa itselle jonkin mallinen mekko, mutta olin ostanut vähän hintsunlaisesti, joten ongelmia sopivan mallin löytämisessä oli jo ennen kuin päätin käyttää puoli metriä näihin pussukoihin...

Nappeja vartoessa

2008-07-10T08:40:00.003+03:00

Kaksi neuletakkia odottavat enää nappeja. Mies-rukka lupautui tekemään itse tarvittavat napit, kun toivomuksena oli, että saavat näyttää itsetehdyiltä, ei tarvitse olla täysin pyöreitä ja pitää olla tummia. Nyt minä sitten olen kuin tulisilla hiilillä, kun hänellä ei tunnu ihan heti olevan aikaa moiseen näpertelyyn (rakennuskiireitä) ja minä tahtoisin saada toisen takeista pitokuntoon PIAN!

Liian myöhään valmistunut

2008-07-06T16:46:00.014+03:00

Tämä bolero valmistui jo yli kuukausi sitten. Muutama päivä jälkeen kaverin valmistujaisten, jolloin olin suunnitellut tähän pukeutuvani. Taisi bolero ottaa mallia kaveristani, joka myös valmistui suunniteltua myöhemmin ;).

Ohje: Raisan Blogin bambubolero

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 4,0 ja 3,5 mm

Kiinnityksenä kuvauksissa käytin naulaa, koska en hyvistä suunnitelmista huolimatta ole vielä saanut aikaiseksi tehdä neulesolkea (vai mikä ikinä sen nimi nyt onkaan). Ja en siis tehnyt kiinnitystä varten nauhoja, kuten ohjeessa neuvottiin, vaan tein kappaleen hiukan pidemmäksi, jotta etuhelmat ylsivät limittäin.

Seuraavalla kerralla ylhäältä alas neuloessa osaan varautua liian kapeitten hihojen varalta - toivottavasti. Tästä tuli siis juuri sopiva - nimittäin hiukan kapeampikätiselle..

Itse asiassa olen tällä hetkellä neulomassa SandnesGarnin Alpakka-langasta neuletakkia ylhäältä alas (ilman ohjetta) ja tämän boleron tekeminen ennen sitä antoi hiukan näkemystä tekniikkaan, jota en aiemmin (siis ennen tätä boleroa) ole kokeillut. Suuret on odotukset tälle uudelle ikuisuusprojektille ja pelko langan loppumisesta kesken on jo viiden sentin neulomisen jälkeen suuri!

Taaperoikään ehtinyt peitto

2008-06-30T11:48:00.000+03:00

Tämä ei ihan vastasyntynyt vauvanpeitto ole, mutta päätin sen kuitenkin esitellä, kun se edelleen jossain muodossa käytössä on, vaikka vauva on kasvanut jo isoksi pojaksi. Aloitin tämän neulomisen, kun Poikaviikari oli vastasyntynyt ja neuloin pari kuukautta silloin tällöin vauvanhoidon ja kotiaskareiden lomassa. Tarkoitus oli ommella flanellia tms. nurjalle puolelle, mutta se sitten jäi, kun peitto otettiin vaunu-pulkka-ratas-käyttöön heti, kun viimeinen langanpää oli päätelty. Ehkä kerkeän sen flanellin ommella ennen seuraavan vauvan tuloa (ja ei, ei ole vielä seuraavaa tulossa).

Ohje: SK 4/2006, malli 13 mukaillen

Lanka: Novita 7 veljestä, eri värejä

Puikot: Kaksi sukkapuikkoa nro 3

Koko: 80*72 cm

Kuvauksissa yritin käyttää mallina vauvaa, jolle tämä alunperin neulottiin, mutta pikkuherra tahtoi mieluummin katsella kameraa hiukan lähempää, joten otettiin malliksi rakas nalle ja Poikaviikari auttoi kuvaamisessa (voitte kuvitella, miten suuri osa kuvista oli jollain tapaa tärähtäneitä tai vinksahtaneita - tämäkin).

Kesän kukkasia

2008-06-28T14:33:00.000+03:00

Tänään sain vihdoin viimeisteltyä pannulaput omaan käyttöön. Noin vuosi sitten tein samanmoiset Miehen mummolle tupaantuliaislahjaksi, kun hän muutti lähemmäs julkisia palveluita. Olivat mielestäni niin kivat, että piti saada itsellekin nyt, kun vanhat laput on sen näköset, ettei niitä kehtaa enää keittiön seinällä roikottaa.

Ohje: Eeron pannulappu

Lanka: Novita Nalle Colori ja kukkiin Novitan 7 Veljestä

Virkkuukoukku numero 3,5

Taustalla Vivaldia, josta on tulossa näillä näkymin Muir. Saa nähdä valmistuuko se koskaan, sillä lanka ei ole ihan sen sävyistä kuin olisin tuohon huiviin halunnut.

Tähän saakka nämä pannulaput ovat huolehtineet hiirikäden ergonomiasta (ja ovat yllättävän hyvin hoitaneet tehtävänsä). Raaskinkohan näitä keittiöön luovuttaakaan ;).

Lisään vielä, että pannulapuissa on kolme "lätkää" päällekkäin. Nalle on sen verran ohutta, että pelkäsin polttavani käteni ohjeen mukaisella "kaksi kappaletta päällekkäin"-mallilla.

Vahinkoja kaikki tyynni

2008-06-28T08:08:00.000+03:00

Ikään kuin vahingossa satuin luomaan oman blogin muiden ihanan inspiroivia neuleblogeja selatessani. Silmille vain hyppäsi linkki "Luo oma blogi" ja ennen kuin huomasinkaan, olin tekemässä työtä käskettyä ;).

Samantapainen vahinko kävi myös eilen illalla, kun "ihan vahingossa" satuin tilaamaan lisää lankaa netissä surffaillessa. Kyllä niille on jo oikein hyvä käyttötarkoitus mietittynä - langoille meinaan, mutta ei niistä tässä vaiheessa sen enempää, sillä oman itseni tuntien tuo käyttötarkoitus saattaa vielä muuttua muutamaan otteeseen matkan varrella.